Muistiterveys

Nykyisin ihmiset tulevat muistiongelmiensa vuoksi aiempaa varhaisemmassa vaiheessa tutkimuksiin. Se on erittäin järkevää. Elimellisissä aivosairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa, varhain aloitettu hoito tehoaa hyvin. Nykyään puhutaankin muistisairauksista, ei dementioista, koska potilailla diagnoosin asettamisvaiheessa on harvoin laaja-alaisia dementiaoireita.

Vastaanotolle tulevista muistipotilaista joka toisella voidaan Alzheimerin tauti ja muut aivosairaudet sulkea pois. Se, että ei löydy mitään elimellistä vikaa, on potilaalle luonnollisesti suuri helpotus.

Muisti voi olla huonontunut väliaikaisesti monista syistä. Esimerkiksi unettomuus ja väsymys, stressi, työuupumus, masentuneisuus, kiputilat, alkoholin käyttö ja monet lääkkeet vaikuttavat muistiin. Vaikka muistisairauden riski lisääntyy iän myötä, niin esimerkiksi Alzheimerin tauti voi alkaa jopa alle 50-vuotiaana . Tämän vuoksi työikäisten muistiongelmat ja henkisen toimintakyvyn heikentyminen pitää tarkoin selvittää. Myös yli 85-vuotiaiden muistiongelmien syyt kannattaa tutkia, koska lääkitys tehoa usein heilläkin hyvin.

Normaalin ikääntymisen vaikutus muistiin on vähäinen. Uuden oppiminen ja mieleen palautus hidastuvat iän myötä, mutta ne eivät vaikuta itsenäiseen selviytymiseen. Voidaan puhua hyvänlaatuisesta unohtelusta. Eteneviä muistioireita ei pitäisi koskaan laittaa normaalin vanhenemisen syyksi, ainakaan ilman perusteellisia tutkimuksia.

Hyvänlaatuista unohtelua?

Tilanteita, jotka voivat viitata hyvänlaatuiseen ja normaaliin unohteluun:

  • Ei muista tutun henkilön nimeä heti, mutta se tulee mieleen jonkin ajan kuluttua.
  • Silloin tällöin silmälasit ja muut tavarat hukkuvat, mutta vain lyhyeksi aikaa.
  • Ihmettelee, kun aamulla kahvin tuoksu ei leviä keittiöön, vaikka vesi ja kahvi ovat paikallaan: on unohtanut laittaa kahvinkeittimen päälle. Kysymys on hajamielisyydestä, kun ajattelee samanaikaisesti useaa asiaa kerrallaan.

Milloin tutkimuksiin?

Tutkimuksiin pitäisi mennä kuitenkin pikaisesti, jos on seuraavan tyyppisiä oireita:

  • Itse tai läheiset epäilevät muistin heikentymistä.
  • Ilmenee eteneviä muistiongelmia, etenkin tärkeiden asioiden unohtelua tai muistiaukkoja.
  • Toimintakyky ja selviytyminen heikentyvät tuntemattomasta syystä.
  • Käyttäytyminen, luonne tai reagointitapa muuttuvat.
  • On ollut sekavuustila esim. infektion tai leikkauksen yhteydessä.
  • Esiintyy lieviäkin muistiongelmia ja lähisuvussa on muistisairauksia.

Valtaosassa tapauksista muistipotilaan tutkimuksiksi riittävät tarkat esitiedot, lääkärin suorittama kliininen tutkimus, lyhyt muistitesti (tavallisesti MMSE tai CERAD), laboratoriokokeet ja pään kuvantaminen, mielellään magneettitutkimus. Joissain tapauksissa saatetaan tarvita lisätutkimuksia, kuten neuropsykologin suorittama testaus tai SPECT- tai PET -tutkimus. Diagnostiikan osuvuus nykymenetelmillä on hyvä.

Tarkat tutkimukset ovat tarpeen, koska parannettavissa olevia syitä, kuten normaalipaineinen hydrokefalia, B12-vitamiinin puutos tai hyvänlaatuinen aivokasvain, löytyy 5-10 prosentissa tapauksista. Myöskään Kela ei myönnä Alzheimer-lääkkeiden korvattavuutta ilman asianmukaisia tutkimuksia. Kelan korvauksiin vaaditaan myös geriatrin tai neurologin B-lausunto.

Muistipotilaan diagnoosi on vasta alku

Muistipotilaan diagnoosi on vasta hyvä alku. Potilas tarvitsee oman luottolääkärin, jonka luona hän käy seurantakäynneillä ja johon voi ottaa yhteyttä, jos tulee ongelmia. Lääkärillä pitää olla hyvät tiedot muistisairauksien hoidosta. Hän kirjoittaa tarvittavat lausunnot ja hänellä on yhteydet kotipalveluun ja fysioterapeutteihin.Vastaanotolla pitää olla myös riittävästi aikaa, sillä potilasta ja omaisia koskevien asioiden saaminen parhaaseen mahdolliseen kuntoon ei käy kädenkäänteessä. Muistipotilaan muut sairaudet pitää huomioida ja varmistaa, että niiden hoito on kunnossa.

Vastaanotolla tehdään myös lääkityksen kokonaisarviointi. Monet tavallisetkin lääkkeet voivat vaikuttaa heikentävästi muistipotilaan toimintakykyyn. Vakituisen oman lääkärin rooli on tässäkin tärkeä. Jos hoidetaan vain erillisiä sairauksia eikä kukaan ota kokonaisvastuuta hoidosta, saattaa lääkelista kasvaa todella pitkäksi.

Tuore hoitosuositus pitää tärkeänä, että muistipotilaan hoidossa on katkeamaton hoitoketju, joka antaa apua aina kun tarvitaan. Diagnostiikassa ja potilaiden seurannassa yksityiset toimijat ovat hyvin varteenotettava vaihtoehto julkiselle sektorille. Potilas ja omaiset arvostavat lääkäriä, joka on osaava, on tavoitettavissa eikä vaihdu seurannan aikana. Luonnollisesti tällaisia lääkäreitä on sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Usein muistipotilas saa palveluita molemmilta sektoreilta: kotipalvelu on kunnallista, mutta lääkäri ja fysioterapia yksityisiä.

Fyysisen kunnon ylläpito ja parantaminen kuuluvat kaikkien muistisairauksien hoitoon. Niillä estetään ikääntymiseen ja sairauksiin liittyvän liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä. Lisäksi jo säännöllisten kävelylenkkienkin tiedetään kohentavan aivotoimintoja. Fysioterapeutti voi auttaa tarvittaessa omassa kodissakin kuntoutumisessa ja oman liikuntaohjelman laatimisessa.

Hoidon tavoitteena on, että muistisairaudesta kärsivä ihminen voi elää mahdollisimman normaalia elämää. Sopivat henkiset virikkeet, kuten säännölliset ihmisten tapaamiset ja kulttuuritilaisuudet, ovat aiempaakin tärkeämpiä. 'Muistipotilasta' ei pidä kohdella potilaana, vaan tavallisena ihmisenä, jonka mielipidettä kysytään kaikissa asioissa. Hän ei useinkaan tunne itseään sairaaksi. Muistamattomuus ja mahdolliset muut ongelmat kuten esim. hahmottamisen vaikeus aiheuttavat kuitenkin usein jonkinasteisen avun ja tuen tarpeen. Tämän vuoksi omaiset, läheiset ja ystävät ovat tärkeitä. Apua ja tukea pitää kuitenkin tarjota vain sellaisissa asioissa, joissa muuten olisi ongelmia. Tietoa ja tukea tarvitsevat myös etenevästä muistisairaudesta kärsivän läheiset. Joissakin tapauksissa omaisen käynti vastaanotolla yksinään ilman potilasta voi olla hyödyllinen, jos muistipotilas itse ei näe käyntiä tarpeelliseksi.

Muistisairauksien tutkimus

Nykyinen muistisairauksien tieteellinen tutkimus on hyvin laaja-alaista ja korkeatasoista. Sairauksien mekanismit ja laukaisevat tekijät tunnetaan jo melkoisen hyvin. Nykyiset Alzheimerin taudin lääkkeet aktivoivat sairastunutta ja hidastavat oleellisesti sairauden etenemistä. Seuraavan sukupolven lääkkeet, joilla voidaan joissakin tapauksessa pysäyttää taudin eteneminen tai jopa estää sen puhkeaminen, ovat jo ihmiskoevaiheessa. Ensimmäisiä odotellaan markkinoille jopa jo 3-5 vuoden kuluttua. Toivotaan, että tutkimukset etenevät ilman suuria hidasteluja. Yhdysvalloissa viranomaiset ovat luvanneet käsitellä Alzheimer-lääkkeiden myyntiluvat nopeutetulla menettelyllä.

Lue myös blogi: Hajamielisyyttä vai alkavaa dementiaa?

Jaa