HomeHome
Ajanvaraus
FI

Ajanvaraus

Haku

Valikko

Insuliini diabeteksen hoidossa

Insuliini on hormoni, jota terveellä ihmisellä haima tuottaa verensokerin laskemiseksi normaalialueelle. Jos haima ei tuota riittävästi insuliinia, sitä pitää annostella lääkkeenä kehon ulkopuolelta. Normaalitilanteessa haiman insuliinintuotanto on tiukasti säädeltyä, kun taas diabeteksessa insuliinintuotannossa on ongelmia. Diabeetikolla haima ei tuota insuliinia joko riittävästi tai lainkaan, tai erittynyt insuliini ei vaikuta verensokerin säätelyssä niin kuin sen kuuluisi.

Tyypin 1 diabetekseen liittyy aina insuliinipuutos, joten päivittäinen insuliinihoito on välttämätöntä. Ilman insuliinihoitoa diabeetikon verensokeri nousee liian korkeaksi, jolloin diabeetikko joutuu pahimmillaan ketoasidoosiin, joka on hengenvaarallinen tila.

Myös tyypin 2 diabeteksessa haiman insuliinituotannossa on usein häiriöitä ja insuliinia voidaan tarvita tablettilääkkeiden lisänä. Jos verensokeri on pitkään ollut koholla, kun tauti todetaan, voidaan etenkin alkuvaiheessa tarvita insuliinihoitoa tilapäisesti. Toisaalta myös vuosikymmeniä diabetesta sairastaneella tai munuaisten toiminnan heiketessä merkittävästi voidaan tarvita insuliinia lisälääkkeenä.

Lue myös: Diabetes

Insuliiniherkkyys ja insuliiniresistenssi

Insuliiniherkkyys tarkoittaa lihasten ja muiden kudosten kykyä tunnistaa insuliinin antama käsky hyödyntää verenkierrossa olevaa glukoosia eli sokeria. Jos veressä on liikaa glukoosia, haima tuottaa insuliinia, joka antaa käskyn lihaksille ja muille kudoksille ottaa sisäänsä enemmän glukoosia verestä. Jos insuliinin vaikutus ei pelaa, lihakset eivät ymmärrä insuliinin viestiä kohonneesta verensokerista ja verensokeri jatkaa kohoamistaan. Elintapapuolella insuliiniherkkyttä parantavia toimenpiteitä ovat muun muassa liikunnan lisääminen ja pysyvä painonpudotus, jotka hidastavat diabeteksen etenemistä.

Etenkin tyypin 2 diabeteksessa insuliiniherkkyys on alentunut, jolloin puhutaan insuliiniresistenssistä eli elimistön epäherkkyydestä insuliinille. Diabeetikolla haimassa ei joko synny lainkaan insuliinia tai syntyvä insuliini ei enää vaikuta yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmin. Diabeetikolla voi olla myös vähän molempia eli sekä huono insuliinintuotanto että resistenssiä. Tällöin lihakset ja rasvakudos eivät pysty vastaamaan insuliinin antamaan käskyyn laskea verensokeria.

Insuliinin käyttö

Insuliinia on kahta päätyyppiä – pitkävaikutteinen perusinsuliini sekä lyhytvaikutteinen ateriainsuliini. Pitkävaikutteista insuliinia käytetään korjaamaan kohonnutta paastosokeria ja ympärivuorokautista sokeritasoa ja se vaikuttaa vähemmän aterioiden aiheuttamaan verensokerin nousuun. Ateriainsuliini taas tasaa nimensä mukaisesti aterioiden yhteydessä kohoavaa verensokeria.

Tällä hetkellä insuliinia on saatavilla ainoastaan pistettävässä muodossa insuliinikynässä tai insuliinipumpussa. Suun kautta otettavaa insuliinia kehitetään parhaillaan, mutta vielä ei tiedetä milloin se saadaan käyttöön. Insuliini pistetään yleensä vatsan tai reisien alueelle. Sitä pistetään ihon alle ohuella neulalla, joka vaihdetaan jokaisen pistoksen välissä. Insuliinin pistämiseen käytetään useimmiten insuliinikynää. Insuliinipumppu eli ihoon asetettu pieni kanyyli on käytössä monipistoshoidossa, kun diabeetikko tarvitsee sekä perus- että ateriainsuliinia useita kertoja päivässä. Pumppu vähentää pistokertojen määrää ja tekee annostelusta tarkempaa. Insuliinipumppua käytetään insuliinipuutosdiabeteksessa, erityisesti lapsilla, pistospelkoisilla sekä aktiivisilla harrastajilla, joilla on tarve joustavampaan ja nopeampaan insuliinin säätelyyn.

Insuliinin haittavaikutukset

Insuliini on itsessään hyvin siedetty lääke. Jos insuliinin päivittäinen annos on liian suuri, verensokeri laskee liian alas. Insuliinin yliannostus voi johtaa hypoglykemiaan, eli liian matalaan verensokeriin, ja pahimmillaan insuliinishokkiin ja tajuttomuuteen. Liian vähäinen määrä insuliinia taas nostaa verensokerin korkealle ja voi johtaa vakavaan insuliininpuutokseen eli ketoasidoosiin, joka on hengenvaarallinen tila. Normaalisti verensokeri on 4–6 välissä. Alle 4 oleva verensokeri on hypoglykemia, alle 2 johtaa yleensä tajuttomuuteen. Jos verensokeri taas on yli 15, voi ketoasidoosi kehittyä.

Insuliini itsessään ei lihota, mutta jos lääkeannokset ovat liian suuria, ihminen helposti syö liikaa korjatakseen laskevaa verensokeritasoa. Liian suuri insuliiniannostus voi siis saada aikaan painonnousua. Sen takia nykyään etenkin ylipainoisilla 2. tyypin diabeetikoilla käytetään ensisijaisesti muita lääkkeitä kuin insuliinia.

Lue myös:
Diabetes
Diabetesklinikka
Tyypin 1 diabetes eli insuliininpuutosdiabetes
Tyypin 2 eli aikuisiän diabetes
Verensokeri ja diabetes
Ketoasidoosi eli happomyrkytys
Jatkuvan kudossokerin seuranta

Asiantuntijana artikkelissa Tove Laivuori, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri