Sinkkumiehestä viiden lapsen sijaisisäksi – perhehoito mahdollistaa lapsen kasvamisen perheessä 

Petri Hartikainen päätyi sijaisvanhemmaksi monen sattuman kautta. Familarin perhehoitopalvelut ovat olleet hänelle valtava tuki sijaisvanhemmuudessa.

“No ei varmasti!” oli siilinjärveläisen Petri Hartikaisen ensimmäinen ajatus, kun häntä vuonna 2012 kysyttiin sijaisvanhemmaksi.

Aiemmin tukihenkilönä toimineen Hartikaisen mielestä oli mahdoton ajatus, että hän, yksin asuva, kolmivuorotyössä käyvä mies voisi toimia sijaisisänä. Hän ryhtyi kuitenkin pojalle tukihenkilöksi.

- Seuraavana keskiviikkona tapasimme ja kävimme syömässä. Perjantai-iltana hän olikin jo minun oveni takana ja sanoi, että hän tulee viikonlopuksi tänne. Eikä siinä mennyt kuin kuukausi, kun koulu loppui ja hän tuli taas oveni taakse ja ilmoitti, että tulee tänne asumaan, Hartikainen kertoo.

Sijaisvanhemmaksi monen sattuman kautta

Kun Hartikaista pyydettiin vuonna 2000 lapsen tukihenkilöksi, tuolloin vasta 27-vuotias nuorimies ei tiennyt yhtään, mihin oli ryhtymässä. Hänen löytämänsä tukiperhekoulutus auttoi kirkastamaan roolia tukihenkilönä. Pian häntä kysyttiin tukihenkilöksi myös muille lapsille ja nuorille.

Ensimmäisen askeleen sijaisvanhemmaksi Hartikainen otti vuonna 2010, kun hän lupautui sijaiskodin lomittajaksi tukilapselleen. Hän kävi tarvittavat valmennukset, että voisi jatkossakin toimia sijaisperheiden lomittajana, mutta ei ajatellut ryhtyvänsä itse sijaisisäksi. Toisin kävi, kun valmennuksen päätyttyä hänestä tuli sijaisisä 16-vuotiaalle pojalle.

- Elämä meni kyllä ihan uusiksi, mutta päivääkään en ole katunut! Hartikainen naurahtaa.

Vuoden 2012 jälkeen Hartikaisen perheessä on ollut yhteensä viisi lasta ja hän on täysipäiväinen sijaisisä. Lastensuojelupalveluita tuottava Familar on ollut isona tukena sijaisvanhemmuudessa. Familarin työntekijät tuntevat lasten tarpeet ja heillä on myös itsellään kokemusta sijais- ja tukiperhetoiminnasta, mikä tarjoaa korvaamatonta vertaistukea.

Erilaiset lapset tarvitsevat erilaisia perheitä

Familarin sosiaalityöntekijän Minna Jauhiaisen mukaan lastensuojelun perhehoito on aina ensisijainen vaihtoehto laitoshoitoon nähden, mikäli perhe pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin.

- Perhehoidon etu on se, että sijoitettavalla lapsella on mahdollisuus kasvaa perheessä kodinomaisesti ja hänen on mahdollista rakentaa pitkäaikaisia ja pysyviä kiintymyssuhteita, kertoo Jauhiainen.

Sijaisperheet ovat toimeksiantosuhteessa kunnan kanssa, mutta Familar vastaa koko prosessista sijoitusta edeltävästä valmennuksesta sijoituksen aikaiseen tukeen saakka. Kuten Petri, monet perhehoitajat ovat kokoaikaisesti kotona, kun taas toiset käyvät täysi- tai osa-aikaisesti töissä. Osassa sijaisperheistä on kaksi vanhempaa, osassa vain yksi. Jauhiainen näkeekin perheiden erilaisuuden vahvuutena.

- Koska on niin erilaisia lapsia ja tarpeita, tarvitaan myös erilaisia perheitä.

Familarin ja sijaisperheen suhde pyritään luomaan mahdollisimman avoimeksi ja luottamukselliseksi ja yhteyttä pidetään tiiviisti. Kun arjessa tulee vastaan pulmia, perheellä on rohkeutta pyytää apua ja tukea. Familar tukee sijaisvanhempia muun muassa työnohjauksella ja säännöllisillä keskusteluilla esimerkiksi ohjaajan, sosiaalityöntekijän tai sosiaalipsykologin kanssa. Myös perhehoitajien Famile-valmennus jatkuu koko sijoituksen ajan, kunnes sijoitus päättyy esimerkiksi lapsen kotiutumiseen tai itsenäistymiseen.

Edes vuoden isä ei ole aina täydellinen

Hartikainen sai viime isänpäivänä Vuoden isä -tunnustuksen tekemästään työstä sijaisisänä. Hän on omalla esimerkillään edistänyt miesten itsenäistä sijaisvanhemmuutta ja murtanut perinteisiä ennakkokäsityksiä perheestä ja isyydestä. Tunnustus sekä siihen liittyvät onnittelut ja kommentit ovat tuntuneet mukavilta.

- Toivottavasti olen saanut kannustettua joitain miehiä, ettei tämä sijaisvanhemmuus ole ainoastaan naisten hommaa. Lapset ja nuoret tarvitsevat elämässään sekä nais- että miesnäkökulmaa, Hartikainen kertoo.

Sijaisperheen arjessa tunnustukset kuitenkin riisutaan pois. Päivät kuluvat niin kuin missä tahansa perheessä 12-vuotiaan pojan kouluarkea pyörittäen sekä tulevaisuutta miettien. Hartikainen pyrkii kasvattamaan lasta itsenäiseen elämään niin, että hän pärjää omillaan täysi-ikäiseksi tultuaan.

- Joskus, jos meinaan hermostua, mietin, toimiiko vuoden isä näin. Ei tässä kukaan ole täydellinen! Hartikainen lisää.

Osan sijaislapsista Hartikainen on jo luotsannut aikuisuuteen ja he ovat muuttaneet omilleen. Kauempana asuva vanhin poika vierailee Hartikaisen ja sukulaisten luona liki kuukausittain. Toiseksi vanhin poika taas on perheessä tuttu näky jopa viikoittain.

- Hän käy myös lainaamassa milloin mitäkin työkalua ja kulkee omilla avaimillaan. Onhan tämä hänelle edelleen toinen koti, Hartikainen kertoo.

Parasta arjessa on Hartikaisen mukaan lapsen hymy: kun lapsi on tyytyväinen ja iloinen, hän tietää onnistuneensa vanhempana. Myös Jauhiainen on samaa mieltä.

- Kun lapsi on iloinen, osoittaa muitakin tunteita ja kiukuttelee, siitä näkee ja aistii, että lapsella on hyvä olla, Jauhiainen sanoo.