Mehiläisen lausunto sote-uudistuksesta - tutustu tiivistelmään

25.9.2020

Lausuntokierros Marinin hallituksen sote-uudistuksesta päättyy 25.9.2020. Lausuttavana on ollut yli 1200-sivuinen esitys, joka sisältää useita eri lakeja ja esityksiä. Mehiläinen on perehtynyt esityskokonaisuuteen huolellisesti sekä Mehiläisen omasta näkökulmasta että siitä, minkälaisia vaikutuksia esityksellä olisi suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille laajemmin.

Mehiläinen pitää hallituksen esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseksi erittäin ongelmallisena. Esityksessä on vakavia puutteita ja sen vaikutusarviot ovat niin ikään puutteelliset. Keinoja palveluiden saatavuuden, vaikuttavuuden ja laadun parantamiseksi ei esitetä. Käytännössä esitetty uudistus johtaisi valtiojohtoiseen sote-järjestelmään, heikentäisi julkisten palveluiden saatavuutta ja lisäisi eriarvoisuutta terveyspalveluiden osalta sekä heikentäisi julkisen talouden kantokykyä.

Esitys ei tarjoa perustettaville sote-maakunnille järjestäjän itsehallintoa

  • Esitys pohjaa tavoitteiden täyttymisen vahvempien järjestäjien, sote-maakuntien varaan. Palveluiden parempi saatavuus tai yhdenvertaisuus eivät kuitenkaan toteudu ilman sote-maakunnan mahdollisuutta toteuttaa asiakaslähtöisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja kunkin alueen omista lähtökohdista parhaalla tavalla. Sama malli ja keinovalikoima ei sovi kaikkialle.
  • Esityksessä sote-maakuntien toimivaltaa palveluiden tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi pyritään kuitenkin voimakkaasti rajoittamaan. Esitys on ristiriidassa maakuntien itsehallinnon ja koko uudistuksen tavoitteiden kanssa sekä heikentää demokratiaa muodostettavalla uudella hallintotasolla.
  • Hallituksen esityksen esitöissä ei myöskään ole arvioitu sote-järjestämislain valtiosääntöoikeudellista hyväksyttävyyttä perustuslain mukaisen alueellisen itsehallinnon näkökulmasta.

Heikentää potilaiden oikeuksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa palveluihin omilla valinnoilla

  • Järjestämisvastuun toteuttamisen tulisi lähteä aina kansalaisten oikeuksien ja palveluiden kautta. Keskeistä on, miten kansalaisille kyetään tuottamaan laadukkaat ja vaikuttavat palvelut kansantalouden näkökulmasta kestävällä tavalla.
  • Eurooppalainen standardi julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa on julkisesti rahoitettu järjestelmä, jossa palveluita tuottavat rinnakkain yksityiset ja julkiset toimijat. Esitetyn uudistuksen myötä Suomi ottaa suunnan, jossa julkinen järjestäjä ei hyödynnä yksityisten tuottajien ratkaisevaa panosta.
  • Jo valmiiksi vahvasti julkisen tuotannon hallitsemat sote-palvelut muuttuisivat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta julkisen tuotannon monopoliksi. Tämä heikentää potilaan oikeuksia järjestelmässä, jossa esimerkiksi laadun ja vaikuttavuuden mittareita ei tälläkään hetkellä julkisen tuotannon osalta raportoida. Samalla asiakkaiden valinnanvapaus kapenee nykyiseen verrattuna.

Esitys on merkittävä tulonsiirto pois kasvukeskuksissa asuvien palveluista

  • Esitetty rahoitusmalli tarkoittaa käytännössä erittäin merkittävää tulonsiirtoa pois kasvukeskuksista. Esimerkiksi suurten kaupunkien palveluihin käytettävissä olevat varat pienenevät esityksen seurauksena merkittävästi.
  • 80 % sote-maakuntien yleiskatteellisesta rahoituksesta määräytyy sote-palvelutarvekertoimen perusteella. Sote-maakunnan palvelutarvekertoimeen vaikuttavat vahvasti ikääntyneiden määrä ja eri sairaudet, joista monet lisääntyvät iän myötä (muistisairaudet, syövät yms.). Näin olleen ikääntyneet sote-maakunnat ovat voittajia ja nuoremmat kasvukeskukset häviäjiä, joiden ongelmien erityispiirteitä malli ei huomioi. Tämä lisää väestön eriarvoisuutta.
  • Rahoitusmallin vakava haaste on myös virheellinen kannustinvaikutus. Käytännössä maakuntaa hyötyy rahoituksellisesti sairaasta väestöstä. Vastaavasti ennaltaehkäisevään työhön ja terveyden edistämiseen panostavat maakunnat, joiden väestö voi hyvin, menettävät rahaa. Malli ei siis kannusta hoitamaan hyvin, mikä on huolestuttava lähtökohta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiselle.

Heikentää lääkärille pääsyaikoja ja palveluiden saatavuutta

  • Esitys on puhtaasti hallinnollinen ja rakenteellinen, eikä se sisällä lainkaan sisällöllisiä esityksiä, jotka ohjaisivat tuottajia palveluiden saatavuuden parantamiseen. Esityksen vaikutusarviot palveluiden saatavuuden kehittymisen osalta ovat niin ikään vajavajaiset.
  • On osoitettu, että terve kilpailu edistää asiakkaan asemaa palveluiden kuluttajana. Laatupainotteisissa kilpailutuksissa sote-palveluiden saatavuus paranee, asiakastyytyväisyys on korkea ja kustannuskehitystä kyetään hillitsemään. Esitetty uudistus poistaa kilpailun suurimmassa osassa julkista järjestelmää. Näin palveluiden vertailun mahdollisuus katoaa ja kannuste tehokkaaseen, mutta laadukkaaseen palvelutuotantoon poistuu.
  • Esityksen myötä julkisten palveluiden saatavuus heikkenee suhteessa yksityisillä vakuutuksilla, työnantajien tarjoamalla työterveyshuollon palvelulla tai muuten omalla rahalla hankittuihin terveyspalveluihin, mikä lisää Suomen jo valmiiksi jakautuneen sote-järjestelmän sisäistä eriarvoisuutta.

Uhkaa erikoissairaanhoidon järjestämistä rajoittamalla lääkäreiden toimintaa

  • Järjestämislain pykälän 12 sääntelyllä lakkautetaan ja estetään useita jo nyt yksityisesti tuotettuja julkisia palveluita. Yksityiset tuottavat tänä päivänä laajasti esimerkiksi kiireellistä hoitoa ja päivystyksen palveluita, jotka nyt nimenomaisesti kiellettäisiin.
  • Estämällä maakunnilta mahdollisuus ostaa esimerkiksi kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta mahdollisesti vaarannetaan potilasturvallisuus, hoidon saatavuus ja palvelujärjestelmän kustannusvaikuttavuus, eli perustuslain turvaamien palveluiden tarjoaminen suomalaisille.
  • Kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluiden tuottamisen kieltäminen esimerkiksi yksityiseltä ammatinharjoittajalta olisi vastoin elinkeinon vapautta. Lääkäreiden tuottamaan kiireelliseen hoitoon ei sisälly sen kaltaista julkisen vallan käyttöä, mikä tulisi rajata perustuslain mukaisesti julkisen vallan tehtäväksi nykyisestä lainsäädännöstä poikkeavalla tavalla.

Puuttuu sopimusvapauteen ja omaisuudensuojaan sekä heikentää luottamuksensuojaa takautuvalla lainsäädännöllä

  • Esityksessä esitetään mitätöitäväksi sellaiset sopimukset, jotka eivät ole uuden lainsäädännön mukaisia. Sopimusvapauden ja omaisuudensuojan räikeä rikkominen taannehtivalla lainsäädännöllä on vasten länsimaista oikeusvaltioperinnettä sekä hyvää hallintoa.
  • Sopimusten mitätöiminen on lisäksi oikeudellisesti kyseenalainen sekä kansallisen että eurooppalaisen sääntelyn osalta. Mitätöitävistä sopimuksista ja niiden vaikutuksista ei ole niin ikään tehty selvitystä tai vaikutusarviota.
  • Esitetty takautuva mitätöinti heikentää keskeisesti luottamuksensuojaa julkisen vallan kanssa tehtyihin sopimuksiin ja vahingoittaa siten Suomen luotettavuutta investointiympäristönä.

Kiihdyttää julkisen sektorin velkaantumista

  • Esitys ei sisällä kannusteita tai velvoitteita sote-palveluiden kustannuskehityksen kasvun hillitsemiseen, eikä esityksen taloudellisia vaikutuksia ole kyetty kattavasti arvioimaan.
  • Tosiasiallisesti esitys kasvattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia ikääntyvässä Suomessa, kun kustannusten hillinnässä tehokkain keino, yksityisen tuotannon ja kilpailun hyödyntäminen, poistetaan järjestäjien keinovalikoimasta.

Ei huomioi EU:n kansalaisilleen takaamaa vapaata liikkuvuutta sote-palveluissa

  • EU:n potilasdirektiivin tarkoitus on vahvistaa potilaan oikeuksia, valinnanmahdollisuuksia ja palvelujen vapaata tarjontaa. Direktiivin myötä potilaalle taataan oikeus hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan ja saada hoidosta korvausta kotimaastaan. Palvelun tuottaja voi olla joko julkinen tai yksityinen toimija.
  • Suomi korvaa toisessa EU-maassa annetun kiireellisen hoidon asiakasmaksuperusteisesti, eli kuten Suomessa julkisen tuottajan hoidon. Toisessa EU-maassa annettu ei-kiireellinen hoito taas korvataan kuten käynti Suomessa yksityisellä tuottajalla, eli Kela-korvauksin. Direktiivin toimeenpano tällä tavalla on väärin ja Suomi on asetettu asiassa rikkomusmenettelyyn.
  • Suomen pitää korvata toisessa EU-maassa annettu sekä kiireellinen että ei-kiireellinen hoito samoin perustein kuin Suomessa julkisella tuottajalla annettu hoito korvattaisiin. Muuten direktiivin tarkoittamat potilaan oikeudet eivät toteudu.

Tutustu myös

Mehiläisen lausunto on julkaistu kokonaisuudessaan julkisessa Lausuntopalvelussa . Lausunnot löytyvät sivun alaosan "Lausunnonantajien lausunnot "-välilehdeltä.


Uutinen julkaistu 25.9.2020