Lumilautailu urheilulajina on kasvattanut suosiotaan voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuosittain miljoona suomalaista käy laskettelemassa. Lautailijoiden osuus laskettelijoista on laskettelurinteestä riippuen jo 30 - 50 %.

Lautailu on luonteeltaan vauhdikas laji ja kehittää harrastajan tasapainoa, reaktioaikaa, ketteryyttä ja liikehallintaa. Lajin kuvaan kuuluvat nopeat käännökset, hypyt ja jarrutukset, jotka ovat oikein suoritettuina lihaksille, luille ja nivelille erittäin hyödyllisiä. Kasvuiässä liikuntaa harrastavien luut voivat kehittyä jopa 20 % lujemmiksi kuin liikuntaa harrastamattomien. Lisäksi lautailussa kehittyvä hyvä tasapaino ja koordinaatio ovat hyödyllisiä ominaisuuksia läpi elämän.

Lautailussa korkeampi vammautumisriski

Lumilautailuun liittyy myös riskejä. Vuosittain noin 2000 lautailijaa joutuu hakeutumaan lääkärin hoitoon lempilajissaan sattuneiden vammojen takia. Lumilautailussa vammariskit ovat hieman korkeammat kuin suksilla laskiessa, sillä 60 % hoitoon hakeutuvista laskettelijoista on käyttänyt lumilautaa. Lautailussa sattuvat vammat poikkeavat suksilla tulevista lasketteluvammoista. Kun suksilla laskiessa vammat useimmiten kohdistuvat polveen ja peukalon tyviniveleen, lautaillessa vammat tulevat useimmiten ranteeseen (50 % kaikista lautailuvammoista) sekä kyynär- ja olkapäähän (15 %). Suomessa hoidetaankin vuosittain noin 600 lautailussa sattunutta rannemurtumaa.

Myös laskettelussa sattuneet päävammat (10 % vammoista) ovat lisääntyneet lumilautailun yleistyessä. Kaksi kolmesta hoitoon hakeutuvista lautailijoista ovat alle 30-vuotiaita miehiä, jotka ovat kaatuneet kovasta vauhdista rinteessä tai hyppyrissä ottaen kaatuessa kädellä vastaan. On huomionarvioista, että lautailijoiden vammoista vain pieni osa eli 5 % tapahtuu lautailijoille rakennetuilla temppuradoilla, kuten halfpipessä, liukuputkella tai pressipenkissä. Näissä vauhti ei ole niin kova ja keskittyminen omaan suoritukseen on huolellisempaa kuin vapaalaskussa.

Lautailuvammat helposti torjuttavissa

Laskettelurinteessä sattuneet vammat ovat useimmissa tapauksissa helposti torjuttavissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että rannesuoja, kyynärsuoja ja kypärä estävät tehokkaasti vammoja. Kuitenkin vain kolmannes laskijoista käyttää suojia. Kypärää käyttää 30 % laskijoista ja vain yksi laskija kahdestakymmenestä käyttää rannesuojaa. Uuden laudan ostajan kannattaa ehdottomasti tehdä elämänsä yksi parhaista sijoituksista ja ostaa kunnon kypärä sekä ranne- ja kyynärsuojat.

Rannesuojaksi kannattaa valita malli, jossa tuki- ja pehmusterakenne on sijoitettu kämmenpuolelle. Tässä yhteydessä on muistettava, että suojat eivät korvaa rinne-etikettiä - rinteessä tulee muistaa noudattaa yleisiä turvallisuusohjeita. Lisäksi on muistettava, että rinteeseen lähdettäessä erityisesti jalkojen lihasten tulee olla hyvässä kunnossa ja niitä kannattaakin ryhtyä harjoittamaan 2-3 kertaa viikossa muutama kuukausi ennen rinteeseen menoa. Myös oma taitotaso on syytä tiedostaa. Vähäisen kokemuksen omaavan laskijan ei kannata kokeilla samoja hyppyreitä kuin kokeneiden konkareiden.

Tehokas ensihoito nopeuttaa paranemista

Laskettelussa sattuneen vamman hoidon perusta on nopea ja tehokas ensihoito. Oikein toteutettu ensihoito luo vammautuneen kudoksen kannalta otolliset paranemisolosuhteet. Loukkaantunut kehon osa asetetaan nopeasti lepoon, se nostetaan koholle ja siihen laitetaan kylmää (esim. lunta muovipussissa) sekä puristava sidos. Mikäli vamma-alueen turvotus ja kipu ovat voimakkaita, vammaa kannattaa käydä näyttämässä lääkärille. Mikäli epäillään murtumaa on välitön röntgentutkimus tarpeen.

Hoito toteutetaan vammakohtaisesti kansainvälisten suositusten ja standardien mukaisesti, siten että luodaan hyvä pohja vamman optimaaliselle paranemiselle. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että mikäli vamman jatkohoito jää valvontaa ja ohjausta vaille, lopputulos on usein hyvästä ensivaiheen hoidosta huolimatta heikko. Toisin sanoen urheiluvammat tarvitsevat laadukkaan kuntoutuksen ja sen toteutumista tulee seurata fysioterapeutin ja hoitavan lääkärin toimesta. Usein liikkujan on vaihdettava normaaliharjoittelu korvaaviin harjoitteisiin, jotta loukkaantunut kohta pääsee parantumaan ja riski vamman uusiutumiselle olisi jatkossa mahdollisimman pieni.

Jaa