Ravinto- ja liikuntatottumukset vaikuttavat läpi elämän

Tutkimukset ovat osoittaneet, että monet yleensä vasta aikuisiässä puhkeavat sairaudet saavat alkunsa jo lapsuusiässä. Tällaisia sairauksia ovat mm. II tyypin diabetes ja ateroskleroottiset sepelvaltimosairaudet. Näiden tautien riskitekijöitä ovat aikuisilla tupakointi, lihavuus ja vähäinen liikunta, koholla oleva verenpaine sekä kohonnut seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuus.

Ateroskleroottiset verisuonimuutokset saavat alkunsa jo lapsuudessa. jOn osoitettu, että seerumin kolesteroliarvot lapsilla korreloivat aikuisiän arvoihin. Niillä lapsilla, joilla on korkea verenpaine tai kohonnut LDL-kolesteroliarvo, on ateroskleroottisia verisuonimuutoksia enemmän kuin muilla lapsilla. Lapsuudenaikainen lihavuus ennustaa lisäksi huonontunutta valtimoiden laajentumiskykyä aikuisiässä.

Lasten ja nuorten terveydentila on muuttumassa huonompaan suuntaan

Säännöllisesti tehtävät kouluterveyskyselyt ja 12-18 -vuotiaille nuorille tehtävä nuorten terveystapatutkimus valottavat muutoksia, joita nuorison terveydentilassa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kyselyissä kartoitetaan mm. tupakan ja päihteiden käyttöä, murrosiän alkamisajankohtaa, nuorten keskipituutta, pitkäaikaissairauksien esiintyvyyttä. Niin sanottujen stressioireiden (vatsakivut, hermostuneisuus, kiukunpurkaukset, univaikeudet, päänsärky, käsien vapina, väsymys, huimaus) määrää nuorten keskuudessa, ylipainon ja lihavuuden esiintyvyyttä, erityisruokavalioiden käyttöä, mielenterveyspalveluiden käyttöä sekä nettiriippuvuutta.

Kyselyistä on käynyt ilmi, että nuorison terveydentilan myönteinen kehitystrendi pysähtyi 1990-luvun puolivälissä, ja sen jälkeen on tapahtunut käänne huonompaan. Viimeisimmässä kyselyssä oman terveydentilan huonoksi tai keskinkertaiseksi arvioi viidennes nuorista. Luku tuntuu yllättävän suurelta, kun kyseessä on sentään biologisessa mielessä elämän tervein aika. Nuorten stressioireet ja väsymys ovat lisääntyneet, kuten myös ylipainoisuus, allergiat, diabetes sekä ja alkoholin ja tupakan käyttö.

Miten nämä sairastamiset tai elintavat tulevat heijastumaan terveydentilaan tulevaisuudessa?

Ylipainoisuus ja tietokoneen ääressä istuminen liittyvät vähäiseen liikuntamäärään ja huonokuntoisuuteen. Kyse on noidankehästä, jossa ylipaino ja huonokuntoisuus vähentävät liikuntaa, ja ylipainoa kertyy helpommin. Ylipainoisuus taas aiheuttaa kohonnutta verenpainetta ja lisää riskiä sairastua valtimoiden ateroskleroottiseen ahtaumatautiin, metaboliseen oireyhtymään ja II tyypin diabetekseen aikuisena.

Voi myös olettaa, että lisääntyneet stressioireet ja mielenterveyslääkkeiden käyttö tulevat näkymään lisääntyneenä mielenterveyspalvelujen kysyntänä aikuisiässä. Moninaiset erityisruokavaliot, kuten kasvisruokavalioiden yleisyys, voivat johtaa raudan tai B12- ja D-vitamiinin puutteeseen.

Perimän osuus voi olla merkittävä ylipainon kehittymisessä

Ylipainoisuuden tutkiminen on paljastanut, että ylipainon kerääntymiseen on toisilla selvästi suurempi perinnöllinen alttius kuin toisilla. Perimä siis osaltaan määrää, kuinka ruokahalua säätelevä kylläisyyskeskuksemme toimii ja kuinka tehokkaasti varastoimme rasvakudosta kehoomme.

Esimerkiksi leptiinihormonin vähäinen määrä elimistössä tai vika leptiiniä sitovassa molekyylissä (reseptorissa) vähentää kylläisyyden tunnetta. Se lisää myös nautitun ruuan määrää ja vähentää elimistön perusaineenvaihduntaa.

Melanokortiini-reseptori 4 osallistuu myös lihavuuden säätelyyn, ja ranskalais-saksalaisessa väestössä jopa 10 %:lla lihavista nuorista ja aikuista oli vika tässä reseptorissa.

Tuumorinekroosifaktori-alfa (TNFα) tunnistettiin alunperin syöpäpotilaiden kakeksiaa eli rasvakudoksen ja lihasmassan vähenemistä aiheuttavaksi tekijäksi. TNFα-geenin säätelyalueessa olevat yksilölliset erot vaikuttavat elimistöön kerääntyvän rasvan määrään. Eri ihmisillä voikin olla jopa 40- 60 % ero elimistön rasvan määrässä riippuen tämän geenin toiminnasta. Varastorasvan tehokas kertyminen saattoi olla entisajan ihmiselle etu, jonka avulla selvittiin kylmien ja nälkäaikojen yli, mutta nykykulttuurissa siitä ei välttämättä ole enää hyötyä.

Ylipainoisuuden lisäksi myös seerumin kolesterolipitoisuus on suurelta osin perimän säätelemää. Tunnetaan paljon sukuja, joissa kolesterolipitoisuudet ovat korkeita, ja näihin sukuihin kuuluvilla ihmisillä on suurentunut riski saada sepelvaltimotauti jo varhaisella iällä.

Lasten ylipainoon ja terveydentilaan voidaan kuitenkin vaikuttaa

Rasvan laatu ja määrä lasten ruokavaliossa on ollut mielenkiinnon ja tutkimuksen kohde jo pitkään. Aikuisväestölle suositetaan, että rasvan ei tulisi muodostaa yli 30 % kokonaisenergian saannista. Sen sijaan alle yksivuotiaan ruokavaliossa rasvalla on erittäin tärkeä merkitys energiatalouden kannalta, elimistön ja erityisesti hermoston rakenneaineena.

Äidinmaidon energiasisällöstä rasva muodostaakin noin 50 %, ja rintaruokittu lapsi kuluttaa 3-5 kertaa niin paljon rasvaa kuin aikuinen suhteutettuna painoon. Imeväisen ravitsemukseen tarkoitetuissa korvikkeissa tulisikin suositusten mukaan 40-50 % kokonaisenergiasta tulla rasvasta.

Vaikka äidinmaidossa on rasvan osuus suurempi kuin myöhemmässä elämässä ravitsemuksessa suositellaan, niin äidinmaidolla ja imetyksellä on edullinen vaikutus kolesteroli- ja rasva-arvoihin myöhemmällä iällä. Ainakin keskosilla tehdyllä tutkimuksella saatiin tulos, jossa rintamaidolla ruokituilla lapsilla oli 13-16 vuoden iässä paremmat kolesteroliarvot kuin äidinmaitokorvikkeella ruokituilla vauvoilla.

Entä sitten, kun äidinmaito tai äidinmaitovastikkeet jätetään pois ja siirrytään normaaliin kotiruokailuun, mikä tapahtuu yleisesti noin vuoden iässä? Suomalaisessa STRIP-projektissa (SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden InterventioProjekti) kartoitetaan mm. sitä, onko turvallista rajoittaa lasten rasvan saantia aikuissuositusten mukaiseksi jo 12 kk:n iästä alkaen. Voidaanko myös yksilöllisen ravitsemusohjauksen avulla vaikuttaa sepelvaltimotaudin tunnettuihin riskitekijöihin.

Tutkimustulokset seitsemän vuoden seuranta-ajan jälkeen osoittavat, että 30 % rasvaosuus energiasta ei vaikuttanut ainakaan lasten pituus- tai painonkehitykseen heikentävästi. Sen sijaan tehostetun ja yksilöllisen ravitsemusohjauksen avulla saatiin pojilla 7 vuoden iässä kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuudet hieman laskemaan ja ylipainoisten tyttöjen osuus vähenemään. Interventio vähensi myös merkittävästi ravinnon tyydyttyneen rasvan saantia.

Edellä olevasta tutkimuksesta huolimatta yhteneväistä kantaa ei ole siitä, voidaanko yhden vuoden iässä siirtyä yleisemmin käyttämään aikuisten suosituksia. Toistaiseksi maailmalla pidetään turvallisempana ikänä 30 % rasvasuositukselle vasta 2-3 vuoden ikää.

Vanhempien oma ylipaino on tunnettu lapsuuden lihavuuden riskitekijä. Ylipainoisen vanhemman lapsi on lähes 50 % todennäköisyydellä ylipainoinen, kun taas normaalipainoisen vanhemman lapsella ylipainon todennäköisyys on hieman yli 10 %.

Vanhempien ja lapsen ylipainoisuus voivat liittyä toisiinsa luonnollisesti perimän kautta. Todennäköisesti myös vanhempien omaksumilla ruokailu- ja liikuntatottumuksillakin on vaikutusta lapsen ylipainon kehittymiseen. On muistettava, että vanhemmat ostavat elintarvikkeet perheeseen, ja vanhempien esimerkki ravinnon ja liikunnan suhteen vaikuttavat paljon lapsen ravinto- ja liikuntatottumuksiin.

Lapsena ja nuorena opitut tavat pyrkivät säilymään pitkälle aikuisuuteen. Liikunta- ja ravintotottumukset opitaan suurelta osin kodin ja koulun kautta. Tupakoinnille, liialliselle alkoholinkäytölle, huumeiden käytölle ja nuorten varhaisille seksuaalisille kokemuksille luodaan paljon paineita ympäristöstä ja valitettavasti aikuisten hallitsemasta mediamaailmasta.

Vanhempien oma toiminta ja esimerkki, mutta myös imetysohjaus, neuvolatyö ja kouluterveydenhuolto ovat tärkeitä. Tämän lisäksi riittävä ja virikkeinen koululiikunta ja kouluruokailun laadukas taso ohjaavat nuorten elämäntapoja oikeaan suuntaan.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteissa todetaan lasten ja nuorten osalta: "Lasten ja nuorten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila paranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet ja sairaudet vähenevät". Kunnallisen terveydenhuollon ja koulutoimen säästöt monessa kunnassa eivät tue näitä tavoitteita, vaan saattavat viedä kehitystä väärään suuntaan.

Nuorten terveydentilassa tapahtuneita muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana

Stressioireita > 3 kertaa viikossa:
Tytöt 31-42 % noin 10 % lisäys
Pojat 14-21 % ei suurta muutosta

Ylipainoisuus:
Tytöt 11-14 % 3-10 -kertainen nousu
Pojat 18-22 % 3-kertainen nousu

Mielenterveyslääkkeiden käyttö:
Tytöt 1,2 % 4-kertainen nousu
Pojat 0,5 % 5-kertainen nousu

Nettiriippuvuus:
Tytöt 1,4 %
Pojat 1,7 %

Erityisruokavalion käyttö:
Tytöt 25 % 3-kertainen nousu
Pojat 13 % 3-kertainen nousu

Rimpelä A. ym.: Suomalaisten nuorten terveys 1977-2003. Suomen Lääkärilehti 2004; 59: 4229