Onnellinen kesä

Psykologivälityksen toukokuisessa Share & Learn -webinaarissa saimme kuulla psykologian emeritusprofessorin, ”onnellisuusprofessori” Markku Ojasen vuosikymmenten tutkimustyöhön pohjautuvia ajatuksia ja käsityksiä onnellisuudesta. Ojasen luennon myötä halusin perehtyä kiehtovaan aiheeseen lisää ja kuuntelin Yle Areenasta podcast-sarjan Onnellisten maa , jossa onnellisuuteen pureudutaan yhtä lailla erityisesti tieteen näkökulmasta. Pyöriteltyäni näin onnellisuuden teemaa mielessäni, se tuntui osuvalta aiheelta myös tähän kesäjuttuun. Liittyyhän kesä ja kesäloma ihmisten mielessä yleensä enemmän tai vähemmän onneen ja onnellisuuteen.

Miten viettää onnellista kesää?

Ainakaan onnellista kesää ei kannata liikaa tavoitella tai luoda suuria odotuksia esimerkiksi täydellisestä lomasta. Liiallinen tavoitteellisuus ja odotukset vievät läsnäoloamme juuri tästä hetkestä ja altistavat myös pettymyksille. Sen sijaan, että tekisi lomasta jonkinlaisen projektin, kannattaa siihen suhtautua filosofi Frank Martelan tavoin mieluummin kuin ennalta kirjoittamattomaan tarinaan. Tarinaan, jossa voi tapahtua mitä vaan. Jokainen lomapäivä on uusi puhdas lehti, jolle tarina sitten kuin vahingossa tipahtaa. Tarina, joka on syytä hyväksyä.

Erityisesti työmoodista poispääsemiseksi on hyvä harjoittaa läsnäolo- ja tietoisuustaitoja; rentoutua ja kuulostella itseään – mitkä asiat oikeasti lisäävät, ja mitkä taas vähentävät omaa psyykkistä hyvinvointia.

Herättele sisäinen lapsi esiin

Työn ikeestä vapautuessa on hyvä herätellä oma sisäinen lapsi esiin: tehdä tilaa uteliaisuudelle, ihmettelylle ja uuden oppimiselle – jopa lumoutua ja haltioitua. Ateistinen, tieteellinen ja rationaalinen maailmankuva on vähentänyt yliluonnollisen ja lumouksen merkitystä ihmisten elämässä. Tästä lumon haihtumisesta puhui jo 1800–1900-luvun taitteessa vaikuttanut saksalainen sosiologian uranuurtaja Max Weber, jonka maailmankäsityksessä tämänpuoleiseen maailmaan voi sisältyä tuonpuoleista, maagista ja mystistä voimaa. Kieltäessämme tuonpuoleisen, yliluonnollisen läsnäolon, kadotamme myös siihen kytkeytyvän lumoutumisen kyvyn, joka on hyvinkin onnellinen tunne.

Lumoutua voi toki vaikkapa taiteesta, mutta ehkä kaikkein luonnollisimmillaan lumoutuminen tapahtuu luonnossa, luontoyhteydessä. Siksi kesälomalla, jos koskaan, on hyvä hakeutua luontoon ja tuntea sen virkistävä, stressiä lieventävä voima. Saksalaistutkimuksen mukaan jo pelkkä linnunlaulun kuunteleminen lisää ihmisen onnellisuutta.

Onnen ja surun paradoksi

Ehkä paradoksaalista, mutta onnellisuus voi pitää sisällään myös ns. miellyttävää surua. Miellyttävää surua on tutkittu, kun on esimerkiksi pyritty ymmärtämään ihmisten mieltymystä surulliseen musiikkiin. Varmaan onkin niin, ettei onnellisuuden vastakohta ole surullisuus, vaan ennemminkin jonkinlainen tyhjyys ja merkityksettömyys. Kesä on omiaan herättämään kaihoa, haikeutta, suruakin – kauniilla tavalla. On onnellista, että elämä tuntuu.

Tekstin kirjoittaja on Psykologivälityksen vastaava psykologi Anna-Maija Kuistio.