Joni Eriksson

Olen anestesialääkäri, jolla on erityinen perehtyneisyys kivunhoitoon. Päivätyöni teen TYKS:n kipupoliklinikalla. Hoidan sujuvasti akuuttia kipua, mutta erityisesti minua kiinnostavat pitkittyneet kiputilat, joiden hoito on poikkeuksellisen haastavaa.

Kipulääkärinä näen, että minulla on 3 tärkeää tehtävää:

1) Selvittää, mistä kipu johtuu ja varmistaa, että kiputilaa on tutkittu riittävästi. Toki joskus on hyväksyttävä, että kivun tarkka syy jää epäselväksi. Tällöin tehtäväni on kertoa kun mielestäni on tutkittu riittävästi, jotta potilas säästyy tutkimuskierteeltä. Usein tulee tilanne, jossa alkuperäinen vamma on parantunut, mutta kipu jää.

2) Pyrkiä säätelemään kipulääkitystä siten, että potilaani toimintakyky paranee turvallisella ja kestävällä tavalla. En lähtökohtaisesti määrää vahvoja tai päihdyttäviä lääkkeitä, vaikka niihinkin on joskus turvauduttava tilapäisesti.

3) Koostaa usein monimutkaisesta kiputilanteesta selkeä kronologinen yhteenveto, jotta yhteistyö eri erikoisalojen välillä olisi mahdollisimman sujuvaa. Ohjaan usein potilaani myös kipupsykologille ja fysioterapiaan.

Olen täysin kaksikielinen ja myös englantini on vahva.

Käytän potilastyössä monipuolista lääkevalikoimaa ja usein näiden kombinaatioita. Pyrin käyttämään myös mahdollisimman paljon ei-lääkkeellisiä hoitoja, kuten TENS- tai akupunktiohoitoja ja yleisiä fysioterapeuttisia hoitomuotoja. Jos katson tarpeelliseksi, voidaan myös käyttää kivunhoidollisia puudutustekniikoita (esim. triggerpuudutus, pinnallinen hermopuudutus tai epiduraalipuudutus) tai kivunhoidollisia erityisinfuusioita. Arvioin aina myös neuropaattisen kivunhoidon tarvetta modernille neuromodulaatiohoidolle, kuten selkäydinstimulaattori tai rTMS, yksilöllisesti ja oikea-aikaisesti.

Minulle on tärkeää, että hoito on tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa. Siksi seuraan kattavasti uusinta tutkimustietoa ja kivunhoidollisia julkaisuja. Olen sekä Suomen Kivuntutkimusseuran, että Kansainvälisen kipuyhdistyksen IASP:in jäsen.