Naisten uniapnea

Uniapnea on unenaikainen hengityshäiriö, jossa hengitys keskeytyy toistuvasti vähintään kymmenen sekunnin ajaksi unen aikana. Tämä johtaa toistuviin havahtumisiin ja heikentää unen laatua. Useimmiten kyseessä on obstruktiivinen uniapnea (OSA), jossa hengitysilmavirtaus rajoittuu tai estyy ylähengitysteiden unenaikaisen ahtautumisen vuoksi.

Ahtautumisen riski kasvaa, jos leuan ja kaulan ympärillä on runsaasti rasvaa ja kudosta. Ylimääräinen massa tällä alueella voi painaa hengitysteitä ja kieltä. Joillakin hengitys on rajoittunutta rakenteellisen poikkeaman takia.

Rakenteellisia poikkeamia voivat olla esimerkiksi:

• nenän tukos
• matala ja roikkuva pehmeä kitalaki
• suurentuneet nielurisat
• pieni leuka, johon yhdistyy ylipurentaa.

niapneaa on perinteisesti pidetty miesten sairautena, ja diagnooseja onkin miehillä kaksi kertaa enemmän kuin naisilla. Tämä johtuu osittain siitä, että estrogeenin ja keltarauhashormonin ansiosta naisten ylähengitystiet pysyvät paremmin auki ja keltarauhashormoni toimii hengityskeskuksen stimulanttina.

Tämä hormonaalinen suojavaikutus kuitenkin heikkenee vaihdevuosien jälkeen, jolloin uniapneaa esiintyy naisilla yhtä paljon kuin miehillä. Keski-ikäisistä naisista (40–65-vuotiaat) noin 9 prosenttia sairastaa uniapneaa

Naisten uniapnea jää usein tunnistamatta, koska sen oirekuva eroaa tyypillisestä miesten uniapneasta. Naiset eivät välttämättä kuorsaa kovaäänisesti tai heillä ei esiinny täydellisiä hengityskatkoksia, vaan pikemminkin hengityksen vaimenemista (hypopneoita) tai lisääntynyttä ylähengitystievastusta (UARS).

Tämä tekee diagnoosista haastavampaa, ja oireet saatetaan tulkita väärin esimerkiksi vaihdevuosioireiksi, masennukseksi tai uupumukseksi. Naisilla uniapnea painottuu usein REM-unijaksoihin, jolloin oireet voivat olla voimakkaita, vaikka koko yön keskiarvoinen hengityskatkosindeksi olisi matala.

Naisten uniapnean tyypillisiä oireita ovat:

• Pehmeämpi kuorsaus tai puhina nukkuessa, tai ei kuorsausta lainkaan.
• Unettomuus, nukahtamisvaikeudet ja yöheräily.
• Päiväaikainen väsymys, uupumus ja nuutuneisuus. Nainen saattaa kuvata oiretta siten, ettei saa aikaiseksi sitä, mitä pitäisi.
• Aamupäänsärky, joka johtuu aivojen hapenpuutteesta tai hiilidioksiditason noususta yön aikana.
• Keskittymis- ja muistivaikeudet (aivosumu).
• Ärtyneisyys ja alentunut mieliala (masentuneisuus).
• Levottomat jalat.
• Herääminen tukehtumisen tunteeseen tai sydämentykytykseen.
• Suun kuivuminen.
• Yöhikoilu ja tihentynyt virtsaamistarve.
• Kohonnut verenpaine.
• Lihaskivut.

Raskauden aikana uniapnean riski kasvaa useiden tekijöiden vuoksi:

• Painonnousu: Raskauden aikainen painon lisäys on merkittävä riskitekijä.
• Pallean kohoasento: Kohdun kasvaessa pallea kohoaa, mikä voi vaikuttaa hengitykseen.
• Nesteen kertyminen: Nesteen kertyminen kudoksiin, myös ylähengitysteiden alueelle, voi ahtauttaa niitä.

Unenaikaiset hengityshäiriöt raskauden aikana ovat riski sekä äidin että sikiön terveydelle. Vaikka obstruktiivinen uniapnea on yleensä melko harvinainen raskauden aikana, sen esiintyessä se lisää vahvasti raskauskomplikaatioiden riskiä. Hoitamaton uniapnea voi heikentää istukan verenkiertoa.

PMOS-potilailla on merkittävästi suurempi riski sairastua uniapneaan. Syitä ovat muun muassa:

Lihavuus: Yli puolet potilaista on ylipainoisia, ja erityisesti kaulan ja vatsan alueelle kertyvä rasva ahtauttaa hengitysteitä.

Hormonit: Kohonneet androgeenitasot (mieshormonit) voivat muuttaa ylähengitysteiden lihasjäntevyyttä ja pehmytkudosten rakennetta.

Insuliiniresistenssi: Edistää tulehdusta ja painonnousua, mikä pahentaa uniapneaa.