Tarkistettu 10.9.2026
Julkaistu 11.9.2026
Miehen siittiöiden tuotanto jatkuu yleensä pitkälle aikuisikään ja vanhuuteen saakka. Iän myötä siittiöiden määrä ja laatu voivat kuitenkin heikentyä, mikä voi vaikuttaa hedelmällisyyteen.
Siittiöiden tuotanto voi vähentyä. Siittiöiden tuotanto ja siittiöiden määrä voivat vähentyä iän myötä. Muutokset tapahtuvat yleensä vähitellen, ja niiden vaikutus hedelmällisyyteen vaihtelee yksilöllisesti.
Siittiöiden laatu voi heikentyä. Iän myötä siittiöiden liikkuvuus ja normaali rakenne eli morfologia voivat heikentyä. Tämä voi vaikuttaa siittiöiden kykyyn kulkeutua munasolun luo ja hedelmöittää se.
Siittiöiden DNA:ssa voi tapahtua enemmän muutoksia. Iän myötä siittiöiden DNA-vaurioiden ja joidenkin kromosomipoikkeavuuksien riski voi kasvaa. Tämä voi vaikuttaa hedelmöittymisen onnistumiseen ja keskenmenon riskiin. Lisäksi miehen korkeampi ikä on yhteydessä joidenkin jälkeläisten terveysongelmien lisääntyneeseen riskiin.
Useat elämäntavat ja terveydelliset tekijät voivat heikentää miehen hedelmällisyyttä.
Elämäntapojen muutoksilla voi parantaa miehen hedelmällisyyttä noin 3 kuukaudessa. Tämä on aika, jonka siittiön kypsyminen kiveksessä kestää. Jo pieni siittiöiden määrän ja laadun koheneminen voi parantaa hedelmöityshoidon onnistumisen mahdollisuutta.
Miehen hedelmällisyyden tutkiminen alkaa lapsettomuuslääkärin vastaanotolla, jossa käydään läpi terveydentilaan, elämäntapoihin ja aiempaan sairaushistoriaan liittyviä tekijöitä.
Miehen hedelmällisyyden tutkiminen alkaa lapsettomuuslääkärin vastaanotolla, jossa käydään läpi terveydentilaan, elämäntapoihin ja aiempaan sairaushistoriaan liittyviä tekijöitä.
Jos siemennesteanalyysissä todetaan poikkeavuuksia tai siittiöitä on vähän tai ne puuttuvat kokonaan, voidaan tehdä lisätutkimuksia syyn selvittämiseksi. Lisätutkimuksiin voivat kuulua lääkärin tekemä kliininen tutkimus, kivespussin ultraäänitutkimus sekä hormonitasojen tutkiminen verikokeilla.
Tarvittaessa siemennestenäytteestä voidaan tehdä tarkempia tutkimuksia, kuten siittiöiden DNA:n fragmentaatiotutkimus tai Mioxsys-tutkimus. Verinäytteestä voidaan puolestaan tutkia kromosomeja ja Y-kromosomin geenialuetta, jos siihen on aihetta.
Mioxsys-testi: Mioxsys-testillä voidaan mitata siemennesteen oksidatiivista stressiä. Oksidatiivinen stressi syntyy, kun happiradikaalien määrä ylittää elimistön kyvyn torjua niiden haitallisia vaikutuksia. Lisääntynyt oksidatiivinen stressi voi vaurioittaa siittiöiden DNA:ta.
Siittiöiden DNA-fragmentaatiotutkimus: DNA-fragmentaatiotutkimuksella voidaan selvittää, kuinka suuri osa siittiöistä sisältää DNA-vaurioita. Siittiöiden DNA-vaurioita voi syntyä muun muassa oksidatiivisen stressin seurauksena. DNA-fragmentaatioindeksi (DFI) kuvaa DNA-fragmentaation määrää.
Jos siittiöitä on hyvin vähän tai niitä ei muodostu lainkaan, voidaan verinäytteestä tutkia kromosomistoa ja Y-kromosomin tiettyjä geenialueita. Näillä tutkimuksilla voidaan selvittää geneettisiä syitä heikentyneelle tai puuttuvalle siittiötuotannolle.
Kromosomitutkimuksessa voidaan todeta esimerkiksi Klinefelterin oireyhtymä, jossa miehellä on ylimääräinen X-kromosomi (47,XXY). Klinefelterin oireyhtymä on yleisin miehillä esiintyvä sukupuolikromosomipoikkeavuus, ja siihen liittyy usein merkittävästi heikentynyt tai puuttuva siittiötuotanto.
Y-kromosomin AZF-alueilla sijaitsee siittiöiden muodostumiseen vaikuttavia geenejä. Näiden alueiden deleetiot eli puutokset voivat heikentää siittiöiden tuotantoa merkittävästi tai estää sen kokonaan. Y-kromosomin deleetio voi myös periytyä isältä pojalle, jos raskaus alkaa siittiöstä, jossa kyseinen deleetio on.
Miehen hedelmällisyyden hoito riippuu hedelmällisyyteen vaikuttavasta syystä. Jos siittiöiden tuotantoon vaikuttava sairaus, hormonihäiriö, lääkitys tai muu hoidettavissa oleva tekijä voidaan tunnistaa, hoito kohdistetaan ensisijaisesti siihen. Myös elämäntapojen muutokset voivat tukea siittiöiden tuotantoa ja hedelmällisyyttä.
Jos siittiöiden määrä tai liikkuvuus on heikentynyt, hedelmöittymistä voidaan tarvittaessa tukea hedelmöityshoidoilla. Hoitomuoto valitaan siittiöiden määrän ja laadun sekä parin kokonaistilanteen perusteella. Hoitoina voidaan käyttää esimerkiksi kohdunsisäistä inseminaatiota (IUI) tai koeputkihedelmöitystä (IVF).
Vaikeammissa siittiötuotannon häiriöissä voidaan käyttää mikrohedelmöitystä (ICSI), jossa yksittäinen siittiö viedään suoraan munasolun sisään. ICSI:tä voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun siittiöiden määrä tai liikkuvuus on merkittävästi heikentynyt tai aiempi hedelmöityshoito ei ole onnistunut.
Jos siittiöitä ei löydy siemennesteestä, niitä voidaan joissakin tilanteissa etsiä ja kerätä suoraan kiveksestä biopsian avulla. Hyvin vaikeissa siittiötuotannon häiriöissä voidaan käyttää micro-TESE-toimenpidettä, jossa kiveksen kudoksesta etsitään siittiöitä mikroskoopin avulla. Jos siittiöitä löydetään, niitä voidaan käyttää mikrohedelmöityksessä.
Miehen hedelmällisyyttä tutkitaan ensisijaisesti siemennesteanalyysillä. Lisäksi voidaan tehdä laboratoriokokeita, kuten hormonitutkimuksia, sekä kliininen tutkimus ja kivespussin ultraäänitutkimus.
Siemennesteanalyysi antaa tietoa siittiöiden määrästä, liikkuvuudesta ja rakenteesta. Noin 30–50 prosentilla miehistä havaitaan heikentynyt sperman laatu lapsettomuustutkimusten yhteydessä.
Hedelmällisyyttä voi tukea välttämällä tupakointia ja päihteitä sekä rajoittamalla alkoholin käyttöä. Myös monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, sopiva paino ja riittävä palautuminen ovat tärkeitä. Pitkäaikaisen stressin hallinta ja perussairauksien hyvä hoitotasapaino tukevat osaltaan hedelmällisyyttä.
Miehen kannattaa hakeutua hedelmällisyystutkimuksiin, jos raskaus ei ole alkanut vuoden säännöllisen yrittämisen jälkeen. Myös perussairaudet tai yleinen huoli omasta hedelmällisyydestä ovat syitä hakeutua tutkimuksiin.
Siittiöiden muodostuminen edellyttää kiveksiltä kehon muuta lämpötilaa hieman viileämpää ympäristöä. Kivesten kohonnut lämpötila voi häiritä siittiöiden muodostumista ja heikentää siittiöiden laatua.
Kivesten lämpötilaa voivat nostaa esimerkiksi kiveskohjut ja ylipaino. Myös pitkäkestoinen tai toistuva altistuminen ulkoiselle lämmölle voi vaikuttaa siittiöiden tuotantoon. Yksittäisten lämpöaltistusten, kuten saunomisen, merkitys hedelmällisyydelle on todennäköisesti vähäinen.
Lämmön aiheuttamat muutokset siittiöiden tuotannossa ovat yleensä palautuvia. Kun lämpötilaa nostava tekijä poistuu, siittiöiden tuotanto voi palautua, mutta siihen voi kulua noin kolme kuukautta.
Tupakointi voi heikentää siittiöiden liikkuvuutta ja rakennetta sekä vaikuttaa niiden laatuun. Runsas tai pitkäaikainen alkoholin käyttö voi heikentää hormonitoimintaa ja siittiöiden tuotantoa sekä vaikuttaa siittiöiden laatuun. Myös muut päihteet voivat vaikuttaa hormonitoimintaan, siittiöiden tuotantoon ja siittiöiden laatuun.
Raskautta yritettäessä tupakoinnin lopettaminen ja päihteiden välttäminen tukevat hedelmällisyyttä. Alkoholin käytössä kannattaa suosia mahdollisimman vähäistä käyttöä, sillä runsas alkoholinkäyttö voi heikentää siittiöiden tuotantoa ja laatua.
