Työterveyden tavoitteena ei ole mahdollisimman vähäinen palvelukäyttö, vaan oikea-aikainen tuki, parempi työkyky ja tarpeeseen perustuvat palvelut.
Työterveyden onnistumista ei mitata sillä, kuinka paljon palveluita käytetään, vaan sillä, mitä niillä saadaan aikaan. Kun työterveyspalveluiden käyttö on viime vuoden aikana laskenut keskimäärin noin 5 prosenttia pitkän kasvujakson jälkeen, olennainen kysymys kuuluu: vähenevätkö tarpeettomat käynnit samalla, kun työkyky säilyy ja oikea-aikainen tuki tavoittaa sitä tarvitsevat?
Vielä vuosi sitten työterveyshuollon palvelukäyttö oli noin viidenneksen suurempaa kuin ennen koronaa, hintojen muutosten vaikutus huomioiden. Kasvu oli jatkunut lähes yhtäjaksoisena pandemiasta alkaen. Sitä selittivät muun muassa pandemian synnyttämä kysyntä ja hoitovelka, koronaa seuranneet voimakkaat hengitystieinfektiokaudet, julkisen terveydenhuollon ruuhkautuminen, mielenterveyden haasteiden lisääntyminen, nuorempien ikäryhmien muuttunut asiointikäyttäytyminen sekä digitaalisten kanavien madaltama kynnys hakeutua palveluihin.
Nyt suunta on muuttunut. Yksi keskeinen syy on selvästi vähäisempi hengitystiesairastavuus, joka näkyy sekä Mehiläisen, muiden palveluntuottajien ja THL:n datassa. Taustalla on kuitenkin myös asiakasyrityksissä ja palveluntuottajilla tehty pitkäjänteinen työ: toimintamalleja on selkeytetty, esihenkilöiden roolia vahvistettu ja palveluiden käyttöä ohjattu aiempaa tarkoituksenmukaisemmin.
- Kasvumme perustuu pitkäjänteisiin kumppanuuksiin työnantaja-asiakkaidemme kanssa. Näiden kumppanuuksien ytimessä on luottamus siihen, että tarjoamme tarpeeseen sopivia palveluita ja tavoittelemme yhdessä parempaa työkykyä, sanoo Mehiläisen Työelämäpalveluiden liiketoimintajohtaja Antti Miettinen.
Esihenkilön luvalla toteutuneiden poissaolojen määrä on noussut Mehiläisen datassa tasaisesti. Nykyisin jo 62 prosenttia alle neljän vuorokauden poissaoloista toteutuu esihenkilön luvalla, kun vastaava luku vuonna 2022 oli 37 prosenttia. Selkeä toimintamalli vähentää tarpeetonta asiointia työterveydessä ja vahvistaa samalla esihenkilön ja työntekijän välistä luottamusta.
- On myönteistä, että sairastavuus vähenee ja samalla pienenevät sekä asiakkaidemme suorat työterveyskulut että sairauspoissaoloista syntyvät välilliset kustannukset. Olemme tehneet jo pitkään asiakkaidemme kanssa työtä sen eteen, että työterveyshuollossa asioitaisiin silloin, kun terveydenhuollon arviolle tai hoidolle on tarve. Valtaosa lievistä hengitystieinfektioista paranee itsestään, eikä vastaanottokäyntiä tarvita vain poissaolon todistamista varten, sanoo Mehiläisen johtava työterveyslääkäri Sirkku Martti.
Palvelukäytön väheneminen on hyvä uutinen silloin, kun se kertoo paremmasta työkyvystä, toimivasta ennaltaehkäisystä ja tarpeettomien tai vähähyötyisten käyntien vähenemisestä. Tavoitteena ei kuitenkaan ole mahdollisimman pieni palvelukäyttö, vaan mahdollisimman vaikuttava palvelukäyttö. Työterveyden tuen on säilyttävä helposti saavutettavana erityisesti silloin, kun varhainen puuttuminen ehkäisee ongelmien pitkittymistä.
- Palvelukäytön lasku ei tarkoita, että työkyvyn haasteet olisivat kadonneet. Mielenterveyden ongelmat, pitkittyvät sairauspoissaolot ja väestön ikääntyminen edellyttävät edelleen aktiivista työkykyjohtamista. Siksi palvelukäytön rinnalla on aina seurattava sitä, miten työkyky, sairauspoissaolot ja työhön paluu kehittyvät, Martti painottaa.
Kestävä muutos syntyy työnantajan, työntekijän ja työterveyskumppanin yhteistyöstä, mutta vastuu työkyvyn johtamisesta on työnantajalla. Työnantaja määrittelee tavoitteet ja toimintamallit, esihenkilöt hoitavat arjen tilanteita ja käynnistävät tarvittavat työjärjestelyt. Työterveyshuolto arvioi terveydellisen merkityksen ja tarjoaa tarpeeseen perustuvaa asiantuntijatukea silloin, kun sitä tarvitaan.
- Työkykyjohtamista ei voi ulkoistaa työterveyshuollolle. Yritys päättää ja toimii, ja työterveyshuolto tukee asiantuntemuksellaan. Kun vastuut ovat selvät, apu voidaan kohdentaa oikea-aikaisesti niihin tilanteisiin, joissa sillä syntyy todellista hyötyä, Martti sanoo.
Kyse on myös yhteiskuntavastuusta. Terveydenhuollon osaajat ja muut resurssit ovat rajallisia, joten niitä tulee käyttää mahdollisimman vaikuttavasti. Työterveystoimijan tehtävä ei ole tuottaa mahdollisimman paljon käyntejä, vaan auttaa ylläpitämään työkykyä, ehkäistä ongelmia ja varmistaa tarpeenmukainen hoito.
Yhden vuoden perusteella ei vielä pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Hengitystieinfektioiden väheneminen selittää osan palvelukäytön laskusta, mutta ei kaikkea. Taustalla vaikuttavat myös työntekijöiden ja yritysten palvelutarpeiden muutokset sekä palvelutuotannon kehitys, kuten etäpalvelujen lisääntyminen. Siksi on seurattava, jatkuuko lasku, miten se jakautuu eri palveluihin ja ikäryhmiin sekä näkyykö muutos sairauspoissaoloissa, työkyvyssä ja työhön paluussa.
- Oikea mittari ei ole käyntien määrä vaan saavutettu vaikutus. Jos palvelukäyttö vähenee samalla, kun työkyky säilyy tai paranee, sairauspoissaolot eivät pitkity ja tuki tavoittaa sitä tarvitsevat oikeaan aikaan, olemme oikealla tiellä. Silloin kyse ei ole vain kustannusten laskusta, vaan aidosti vaikuttavammasta työterveysyhteistyöstä, Martti summaa.
Työterveystiimimme ympäri Suomen ovat moniammatillisesti organisaationne työkykyjohtamisen tukena. Organisaationne määrittelemien tavoitteiden pohjalta ja yhdessä sovituilla toimintamalleilla, voimme tehdä kustannustehokasta ja oikea-aikaista työterveysyhteistyötä ja työkyvyn tuen toimia.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Iiro Kauma, johtaja, arvoperusteiset työelämäpalvelut ja Sirkku Martti, johtava työterveyslääkäri. Artikkeli on julkaistu 11/2026.