Suolistosyöpä ja sen hoito
Suolistosyöpä eli paksu- ja peräsuolisyöpä on kolmanneksi yleisin suomalaisten syöpämuoto. Se yleistyy väestön ikääntyessä ja on Pohjoismaiden toiseksi suurin syöpäkuolleisuuden aiheuttaja. Keskeisiä suolistosyövän hoidon haasteita ovat taudin varhainen toteaminen, hyvä kirurginen hoito, optimaalinen liitännäissolusalpaajahoito sekä hyvän elämänlaadun turvaaminen hoitojen jälkeen. Parhaiten tämä toteutuu moniammatillisen asiantuntijaryhmän yhteistyöllä.
EUROCARE-3 tutkimuksen mukaan Suomi sijoittuu suolistosyövän hoitotuloksissa varsin korkealle länsieurooppalaiselle tasolle elossaololukujen maakohtaisen vertailun mukaan. Koska suolistosyövän hoitotulokset ovat sitä paremmat, mitä varhaisemmassa vaiheessa tauti todetaan, maakohtaiset erot selittyvät osin diagnostisilla viiveillä.
Suolistosyövän seulonta
Suolistosyövän seulonnalla pyritään oireettomien esiasteiden tai varhaisvaiheen syövän löytämiseen. Ulosteen piilevän veren osoittamiseen perustuvan seulonnan on todettu vähentävän kansainvälisissä satunnaistetuissa tutkimuksissa normaaliväestön kuolleisuutta paksu- ja peräsuolisyöpään 12-33 prosenttia.
Vaikka suolistosyövän riskiryhmien (perinnöllinen suolistosyöpä, adenoomat, krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet) seulonta ja seuranta ovat Suomessa vakiintuneet, on vasta osassa maata aloitettu oireettoman väestön seulontatutkimukset.
Mikäli yksilötasolla seulonnan testitulos on positiivinen, on koko paksusuolen käsittävä tähystystutkimus eli kolonoskopia paras menetelmä syövän osoittamiseksi tai poissulkemiseksi. Leikkaustekniikka ja uudet solunsalpaajahoidot parantavat hoitotuloksia
Suolistosyövän leikkaus ja hoidot
Nykyään suolistosyövän radikaalileikkauksen sekä mahdollisten liitännäishoitojen jälkeen tavoitteena on, että paikallisia uusiutumia ilmenee alle 5-10 prosentilla potilaista ja vain syöpäkuolemat huomioonottava viiden vuoden elossaololuku on 80 prosenttia.
Kansainvälisten tutkimusten perusteella laparoskooppinen eli tähystyksellinen leikkaustekniikka on vakiinnuttanut asemansa paksusuolisyövän ensisijaisena leikkausmuotona. Tähystysleikkauksen läpikäyneillä toipuminen tapahtuu nopeammin ja hoitotulokset sekä elämänlaatu ovat yhtä hyvät tai paremmat kuin avoimesti leikatuilla.
Yhteiskunnan kannalta laparoskooppinen leikkaustekniikka ei ole kokonaiskustannuksiltaan kalliimpi kuin avoleikkaus, vaikka se nostaakin erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Leikkaukseen liitettyä liitännäissolunsalpaajahoitoa on käytetty imusolmukkeisiin levinneen suolistosyövän hoidossa jo pitkään. Se on parantanut imusolmukkeisiin levinneen suolistosyövän ennustetta merkittävästi, vähentänyt taudin uusiutumista 30-35 prosenttia ja kuolleisuutta noin 30 prosenttia. Uudentyyppiset solunsalpaajahoidot näyttävät parantavan liitännäishoidon tehoa entisestään.
Etäpesäkkeitä lähettäneestä suolistosyövästäkin voi parantua
Suolistosyöpä lähettää etäpesäkkeitä useimmiten maksaan ja keuhkoihin. Maksan etäpesäkkeiden hoidossa on suuntaus entistä aggressiivisempaan hoitostrategiaan.
Perinteisesti noin 10-20 prosentille potilaista on voitu tehdä leikkaus, jossa osa tai osia maksasta poistetaan. Näistä potilaista 40 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta. Nykyään 13-50 prosentilla alkujaan leikkaukseen soveltumattomista potilaista maksan etäpesäkkeitä voidaan pienentää solunsalpaajahoidoin niin paljon, että niiden kirurginen poisto tulee mahdolliseksi. Näin hoidetuista jopa 40 prosenttia on ollut elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta.
Jos solunsalpaajahoidoista huolimatta potilasta uhkaa vaadittavan laajan maksaresektion eli maksakudoksen osittaisen poistoleikkauksen jälkeinen maksan vajaatoiminta, tulevat muina menetelminä kysymykseen maksan kasvaimenpuolisen porttilaskimon tukkiva hoito. Tällöin maksa suurenee ja kolmannes alkuaan leikkaukseen soveltumattomista potilaista voidaan leikata 6-8 viikon odotusajan jälkeen. Myös kaksivaiheinen maksaa poistava leikkaus tai yhdistetty maksaresektio ja paikallishoito termoablaatiolaitteella eli etäpesäkkeiden tuhoaminen lämpökäsittelyllä ovat mahdollisia.
Nykyisten, modernien solunsalpaajahoitojen ja biologisten täsmälääkkeiden on todettu pidentävän elinikää ja parantavan elämänlaatua etäpesäkkeitä lähettäneessä paksusuolen syövässä, mikäli leikkaus ei ole mahdollinen.
Paksusuolen tähystys on aiheellinen kun ilmenee seuraavia oireita:
- verenvuotoa peräsuolesta
- epäselvä suolistoverenvuoto l. meleena
- ulosteen veritesti on positiivinen
- epäselvä anemia
- krooninen ripuli
- tulehduksellisen suolistosairauden epäily
- epäselvä löydös paksusuolen röntgenkuvauksessa
- vatsakipu, johon liittyy suolen toiminnan muutos, varsinkin ummetuksen ja ripulin vuorottelu.
Varaa aika gastroenterologille
Lue myös: