Miehet työskentelevät rakennuksella

Täysin terveiden työntekijöiden lisäksi töissä käy päivittäin useita, joilla on erilaisia oireita, vaivoja ja sairauksia. Onko tämä riski terveydelle tai sairauden pahenemiselle, vai voiko työssä käynti jopa edistää toipumista? Teknologiateollisuuden työehtosopimukseen tuli viime vuonna käsite "korvaava työ", jonka tavoitteena mahdollistaa työssä jatkaminen sairaudesta huolimatta. Mistä oikein on kysymys ja miten korvaavat työt tulisi järjestää?

Työssä käyminen sairaudesta huolimatta on yleistä. Keväällä 2008 SAK:n teettämä tutkimus osoitti, että puolet kyselyyn vastanneista oli ollut sairaana työssä vähintään kerran edellisen vuoden aikana. Vuosittain tehtävän Työolobarometrin mukaan kolmanneksella työssäkävijöistä on jokin krooninen sairaus. Heistä kuitenkin puolet kokee, ettei sairaus millään tavalla vaikeuta heidän työntekoaan ja kolmannes ilmoittaa, että hekin suoriutuvat työstään.  

Sairausloma on osa sairauden hoitoa

Työterveyshuollon näkökulmasta on suorastaan toivottavaa, että ihminen voisi sairauksistaan huolimatta jatkaa työssään. Kuinka suositeltavaa sairaudesta huolimatta työskentely on, riippuu luonnollisesti sekä sairaudesta että työstä. On sairauksia, jotka estävät työn jatkamisen joko alentuneen toimintakyvyn tai hoitojen vaatiman poissaolon vuoksi. Tällaisia ovat monet infektiot sekä vakavat sairaudet ja vammat. Jos sairaus on aiheutunut työstä (ammattitauti tai työperäinen sairaus) ei luonnollisestikaan ole syytä jatkaa altistumista samalle haittatekijälle, joka on jo aiheuttanut haittaa terveydelle.

Yleisyydeltään merkittävimmät suomalaisten työkykyä uhkaavat sairaudet ovat mielenterveysongelmat ja liikuntaelinvaivat. Juuri näissä sairauksissa työssä jatkaminen tarjoaa eniten mahdollisuuksia tehostaa hoitoa ja kuntoutusta, sillä tiedetään, että ne paranevat huonosti pelkällä sairauslomalla. Pahimman vaiheen mentyä ohi sekä mielenterveys että liikuntaelimistö kuntoutuvat parhaiten, jos potilas voi jatkaa mahdollisimman normaalia elämää ja työntekoa. Mitä enemmän voi itse vaikuttaa työtahtiinsa ja järjestykseen, missä työnsä tekee, sitä helpompi on jatkaa töissä hieman alentuneellakin työkyvyllä.

Laki ei takaa kenellekään oikeutta sairauslomaan, vaan sairausloman tarve perustuu lääkärin arvioon. Työsopimuslaissa taataan sairauden vuoksi lääkärintodistuksella töistä pois jäävälle oikeus sairausajan palkkaan. Sairausvakuutuslaissa edellytetään, että sairauspäivärahaa saava henkilö on sairauden vuoksi kykenemätön tekemään omaa työtään tai siihen läheisesti verrattavaa työtä. Jälkimmäinen tarkoittaa, että sairauslomatarvetta arvioidessaan lääkärin on huomioitava myös mahdollisuus sairausloman sijaan tehdä jotain muuta työtä kuin sitä, mitä potilas teki juuri ennen vastaanotolle lähtemistään.

Terveenä töihin ja vähän sairaanakin

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että töitä tehdään terveenä ja sairastuminen edellyttää aina sairauslomaa. Liikuntaelinvaivoista ja mielenterveysongelmista puhuttaessa käytännön rajanveto terveen ja sairaan välillä ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Terveys ja sairaus eivät ole kaksi erillistä ilmiötä, vaan me kaikki olemme jossain näiden kahden ääri-ilmiön välissä. Sen vuoksi joudutaankin kysymään, kuinka terve oikein pitää olla, että saa jatkaa työntekoa. Vakavastakin taudista huolimatta monet haluavat jatkaa työssä oman hyvinvointinsa (ja toimeentulonsa) turvaamiseksi.

Onko "sairaana" työssä käymisestä osoitettu olevan jotain haittaa terveydelle? Tätä kysymystä selvitettiin englantilaisilla virkamiehillä, jotka lähtötilanteessa kokivat oman terveytensä huonommaksi kuin muilla samanikäisillä. Kolmen vuoden seurannassa osa tästä ryhmästä ei ollut päivääkään sairauslomalla. Kun heitä verrattiin niihin alkutilanteessa terveytensä huonoksi kokeneisiin, jotka olivat kohtuullisesti sairauslomalla seuranta aikana, huomattiin, että sairauslomaa välttäneillä oli kaksinkertainen riski saada sydäninfarkti.

Tätä tulosta pidetään usein osoituksena siitä, kuinka tärkeää on "huonovointisena" jäädä sairauslomalle. Koska huonoksi arvioitu terveydentila on eri asia kuin huonovointisuus, tällaista johtopäätöstä ei näiden tulosten pohjalta voi kuitenkaan vetää. Sen sijaan tutkimus osoitti selvästi, että sairauslomilla voidaan edistää toipumista eikä minkään sairauspoissaolojen hallintamallin tavoite saa olla sairauslomalle jäämisen hankaloittaminen.

Kuntouttava työ

Lääkärin tavoite on aina potilaan paraneminen. Aina tämä ei ole mahdollista. Monet sairaudet uusiutuvat tai jäävät jopa pysyviksi. Tällöin hoidon tavoite on auttaa potilasta jatkamaan mahdollisimman täysipainoista elämää - työnteko mukaan luettuna. Lisäksi tiedetään, että pitkän sairausloman jälkeen on vaikea palata töihin etenkin, jos poissaolo liittyy mielenterveysongelmiin. Myös liikuntaelinvaivoissa on osoitettu, että pitkä sairausloma aiheuttaa "työntekokyvyttömyyttä", minkä vuoksi sairauslomien tarpeetonta pitkittymistä tulee välttää.

Vuoden 2007 alusta tuli voimaan osasairauspäivärahalaki, joka helpottaa työhön paluuta pitkän (noin kolme kuukautta tai pidemmän) sairausloman jälkeen. Täysipäiväisen paluun rinnalle on tuotu mahdollisuus palata töihin lyhennetyn työpäivän turvin. Työnantaja maksaa palkkaa 40 - 60% normaalista tehdyn työajan mukaan ja Kela maksaa puolet sairauspäivärahan suuruisesta korvauksesta suoraan työntekijälle. Osa-aikaista työhön paluuta voi jatkaa korkeintaan kolme kuukautta. Tämän lain myötä myös yhteiskunta osallistuu korvaavan työn järjestelyihin.

Myös työeläkevakuutusyhtiöt tukevat osa-aikaista työhön paluuta, mikäli sairaus on aiheuttanut useita kuukausia kestäneen sairausloman. Tässäkin tapauksessa tavallisinta on työajan lyhentäminen ja pidentäminen vähitellen kuntoutumisen edistyessä. Kustannukset koko työkokeilun ajalta maksaa työeläkeyhtiö. Tämä etu on osa ammatillista kuntoutusta, jonka avulla on mahdollista saada sairauden vuoksi pysyvän työkyvyttömyyden uhan pienentämiseksi myös koulutusta uuteen työtehtävään, ammattiin tai jopa omaan yritykseen.

Korvaava työ

Vaikka työehtosopimuksessa käytetään termiä korvaava työ, lääkärin näkökulmasta järjestelyillä tuetaan kuntoutumista ja estetään syrjäytyminen. Sen vuoksi myös korvaavan työn tulee olla luonteeltaan "kuntouttavaa". Tieteellisissä tutkimuksissa korvaavalla työllä on osoitettu selvää vaikuttavuutta ja kustannushyötyä sairauslomien pitkittymisen ehkäisyssä.

Korvaava työn malli edellyttää aina työpaikkakohtaista sopimista työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä. Näin vältetään jo etukäteen uuteen toimintatapaan mahdollisesti liittyvät väärinkäsitykset ja väärinkäytökset. Lisäksi mallin onnistunut käyttöönotto edellyttää esimiehille valmennusta, jossa käydään läpi sekä perustelut korvaavan työn aiheuttamalle lisätyölle että korvaavan työn käytäntöön soveltaminen.

Korvaavan työn tulee myös olla osa työpaikan laajempaan sairauspoissaolojen seuranta- ja hallintamallia. Pelkällä korvaavan työn mallilla ei sairauslomiin saada muutosta. Tarvitaan myös toimintatavat sairauslomista ilmoittamiseen, sairauslomatodistusten kulkuun, yhteydenpitoon sairausloman aikana ja keskusteluihin sairausloman jälkeen.

Korvaavan työn käytössä on kolme tärkeää periaatetta. Tarpeen ja mahdollisuuden tulee aina perustua lääkärin arvioon, korvaava työ on aina työtekijälle vapaaehtoinen valinta ja esimiehen tulee aina tarjota korvaavana työnä mielekästä, työntekijän osaamista vastaavaa työtä. Nämä periaatteet toteutuvat käytännössä parhaiten, mikäli lääkäri potilaan luvalla keskustelee jo vastaanotolta puhelimitse esimiehen kanssa, ja sopii jo alustavasti korvaavasta työstä ja sen kestosta.

Yhteistyöllä tuloksiin

Mehiläisen TYÖkuntoon-mallin mukaisilla toimenpiteillä on saavutettu jo monilla työpaikoilla selviä muutoksia sairauspoissaoloissa. Myös vaikeiksi koetuista tilanteista on selvitty aikaisempaa helpommin selkeiden toimintamallien ja esimiesten parempien valmiuksien avulla. Toimintamallin onnistuminen edellyttää henkilöstöryhmien edustajien, työsuojelun, henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon kiinteää yhteistyötä, jossa avoimesti voidaan keskustella niistä tekijöistä, jotka ylläpitävät tarvetta jäädä sairauslomalle.

Niin TYÖkuntoon-mallin kuin korvaavan työnkin tavoite on, ettei kenenkään tarvitse olla sairauslomalla sellaisista syistä, joihin yhdessä voidaan vaikuttaa. Ei ole kenenkään edun mukaista jatkaa turhaan sairauslomalla tai syrjäytyä pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle, mikäli töitä uudelleen miettimällä ja järjestelemällä voidaan työpanos hyödyntää. Loppujen lopuksi tämä hyödyttää kaikkia - henkilöä itseään, työpaikkaa ja koko yhteiskuntaa.