Monet virologian tutkijat ovat sitä mieltä, että heidän tutkimusalueeltaan löytyvät monien sairauksien salaisuudet. Viime vuodet ja vuosikymmenet ovat osoittaneet, että käsityksessä piilee totuuden siemeniä. Löydämme koko ajan uusia viruksia, virukset muuntautuvat olosuhteiden ja isäntäeliöidensä mukaan. Korviimme kantautuu tietoja uusista ja ennakoimattomista virusilmentymistä.

Toisaalta monet virukset ovat olleet ihmisen mukana vuosituhansia ja molemmat osapuolet ovat "sopeutuneet" toisiinsa tavalla tai toisella. Ilmeisesti vanhin ja edelleenkin mielenkiintoinen ryhmä ovat herpesvirukset, johon tunnistetaan vähittäin uusia jäseniä, tällä hetkellä kahdeksan. Kuudes herpesvirus on ihmisen herpesvirus 6, jonka ominaisuuksia ja taudinkuvia valotamme tässä artikkelissa alkaen sen perusilmentymästä, vauvarokosta.

Mikä ihmeen vauvarokko?

Vauvarokko, roseola infantum, on tunnettu jo yli 100 vuotta. Vauvarokon taudinkuva on klassinen: 3-4 päivää on korkea kuume, sitten kuume laskee ja ilmestyy pienirokkoinen ihottuma. Tällainen taudin kulku on herättänyt lukemattomia epäilyjä penisilliini- tai muusta antibioottiallergiasta.

Vauvarokon aiheuttaja saatiin selville vasta vuonna 1986. Kyseessä on herpesryhmän virus, ihmisen herpesvirus 6, HHV-6. Samaan ryhmään kuuluu myös herpes simplex -virus, joka on mm. huuliherpeksen aiheuttaja ja vesirokkovirus. Vauvarokon aiheuttajan, HHV-6:n, tunnetuksi tulon jälkeen on todenteolla alettu ymmärtää, että kuume ja rokko ovat vain yksi ilmentymä herpesvirus 6:n aiheuttamista taudinkuvista.

Lähes kaikki lapset sairastavat herpesvirus 6 -infektion ennen kahden vuoden ikää. Ensimmäiset sairastumiset on todettu jo kuukauden parin ikäisillä lapsilla, ja sairastamisen huippukohta on heti toisen ikävuoden alkaessa.

Moni-ilmeinen infektio

Kun rokotukset, erityisesti MPR, tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokko-rokote, ovat lähestulkoon hävittäneet vanhat tutut lastentaudit, ovat aiemmin paljolti huomaamatta jääneet kuume-ihottumataudit päässeet näkyviin. Yksi näistä, ehkä tärkein, ovat vauvarokkoviruksen aiheuttamat taudit. Viruksen eristämisen jälkeen infektio on osoittautunut paljon moni-ilmeisemmäksi kuin vain kuumetauti ja rokko. HHV-6-infektion mahdollisuus tulisikin muistaa aina lapsen akuuttia sairautta tai muita vaikeaselkoisia tautitiloja tutkittaessa, lasten lisäksi myös aikuisilla.

Veren vasta-ainetestauksilla on saatu selville vauvarokkovirusinfektioiden yleisyys varhaislapsuudessa. Taudin voi sairastaa vähäisellä kuumeella tai ilman kuumettakin. Joissakin tapauksissa se muistuttaa hengitystieinfektiota, flunssaa, ja joskus oireena ovat vatsakivut ja ripulikin.

Kuumekouristukset ovat pikkulapsilla kohtalaisen yleisiä, pelottavia ja järkyttäviä ilmiöitä. Lapsen kuumetta on yleensä neuvottu laskemaan lääkkeillä, jos se nousee lähelle 39 astetta.

Kuumekouristusten tausta on paljolti tuntematon. Arvellaan, että kuume itsessään aiheuttaisi aivoihin ärsytystilanteen, tajunnanmenetyksen ja kouristuskohtauksen. Kuitenkaan korkea kuume ei suinkaan aina aiheuta kohtausta. Vauvarokkovirusinfektioon näyttää liittyvän tavallista suurempi kohtausherkkyys. Onkin herännyt epäily, että kyseessä ei olisikaan "kuumekouristus" vaan kuumeen syynä oleva virusinfektio.

Vanhempien on yleensä helpottavaa tietää, että kouristuksen syynä on selkeä virustauti eikä mikään salaperäinen vika tai perimä. On kuitenkin todettava, että tämä aiheuttajavirus voi olla monessa mukana, mutta kuten sanottu, lähes jokainen meistä sen saa varhaislapsuudessaan, ja valtaosalla ei mitään ongelmia tuosta viruksesta ole.

Ihmisen herpesvirus 6 on laajalle levinnyt, hermosto- ja imukudoshakuinen eli neuro- ja lymfotrooppinen virus, jonka ominaisuuksista ja sairausassosiaatioista opitaan koko ajan lisää. Tällä hetkellä sitä pidetään kaikkein keskushermostohakuisimpana viruksena, ja on todettu, että ensi-infektion jälkeen HHV-6 jää elimistöön muiden herpesvirusten tavoin. Sen piilopaikkoja ovat muun muassa keskushermoston solut. Ajatus on hämmentävä ja pelottavakin, mutta kun otetaan huomioon, että herpesvirukset ovat ihmisen ikivanhoja seuralaisia ja oppineet elämään ihmisen kanssa, ei asialle pidä antaa liian suurta valtaa.

Keskushermoston sairauksien tutkimisessa kannattaa kuitenkin aina muistaa HHV-6:n mahdollinen osuus. Virusta voidaan löytää laajalti elimistön eri kudoksista ja eri solutyypeistä, imusolmukkeista, sylkirauhasista, keskushermostosta, moni- ja yksitumaisista valkosoluista, verisuonen seinämästä ja erilaista hermosoluista. Erikoista on, että ihminen näyttäisi olevan HHV-6:n ainoa isäntä, eli sitä ei ole eläinlajeilla.

HHV-6:n infektioreittejä ei tunneta tarkoin. Se leviää ihmisestä toiseen, ilmeisesti hengitysteiden kautta. Se ei yleensä aiheuta epidemioita, mutta laitoksissa ja lasten hoitopaikoissa voi esiintyä ryvähtymä tapauksia.

Viruksen DNA:ta on eristetty verestä, syljestä ja nielunäytteistä jopa yli 70 %:lla tutkituista. Nukleiinihappoa on löydetty myös raskaana olevien kohdunkaulalta, ja on mahdollista, että vastasyntynyt saa infektion synnytyskanavasta. Myös kohdunsisäinen infektio on mahdollinen. Sikiöistä ja vastasyntyneiden verestä onkin voitu osoittaa virusta. Virus voi siirtyä myös elimensiirtojen yhteydessä.

Hyvänlaatuinen sairaus, joka saattaa kuitenkin olla monen taudin taustalla

Yleensä vauvarokko on hyvänlaatuinen sairaus, jossa kuumeen ja ihottuman lisäksi voi esiintyä ripulia, yskää, imusolmukkeiden suurentumista ja pullottava fontanelli. Arvioidaan, että jopa kaksi kolmasosaa tapauksista esiintyy iho-oireitta. Aikuisilla ensi-infektio voi muistuttaa mononukleoosia.

Erityinen piirre HHV-6 -infektioissa on kouristusten yleisyys. Niitä ilmenee 10-15 %:lla ensi-infektioista, ja lastenpäivystyksen kouristuspotilaista ainakin kolmasosa liittyy HHV-6 -infektioon. Nämä kouristukset ovat pitkittyneitä, ja niillä on taipumus toistua. Ensi-infektio voi ilmetä myös aivo- ja maksatulehduksena sekä purpurana, suolen tuppeutumisoireyhtymänä, sydänlihastulehduksena ja jopa leukemiaa muistuttavana sairautena.

Koska HHV-6 säilyy elimistössä primaarin infektion jälkeen, voi se aktivoitua immunologisessa kriisitilanteessa. Tällainen nähdään paitsi luuytimen siirroissa myös maksa-, munuais- ja sydämen siirroissa. Siirretyn elimen HHV-6 voi myöskin aktivoitua siirron saaneella potilaalla ja johtaa elimen hyljintään. HHV-6:tta pidetään myös HIV-infektion mahdollisena lisätekijänä, ja se voi olla osallisena AIDS:iin liittyvän aivorappeuman syntyyn.

HHV-6:n solumuutoksia aiheuttavien ominaisuuksien takia sitä pidetään kasvainten mahdollisena aiheuttajana, lisätekijänä tai vain satunnaislöydöksenä. Näitä ovat non-Hodgkin -lymfooma, Hodgkinin tauti, ruuansulatuskanavan, hengitysteiden ja rintarauhasen ja kohdunkaulan kasvaimet. Krooninen väsymysoireyhtymä liitetään HHV-6-infektioon, varsinkin, jos oireyhtymässä on kuumetta, lihaskipuja, suurentuneita imusolmukkeita, unihäiriöitä tai masennusta.

Toinen suuri ryhmä on multippeli skleroosi (MS). MS-potilailla on todettu HHV-6-IgM -luokan vasta-aineita seerumissa ja selkäydinnesteessä useammin kuin verrokeilla viitaten aktivoituneeseen tai kroonistuneeseen tautiin. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin johdonmukaisia, ja terveilläkin voidaan todeta samantapaisia löydöksiä. Ohimolohkoepilepsia-potilaiden aivokudosnäytteistä on löydetty HHV-6:n DNA:ta.

Testausmahdollisuudet kehittyvät

Vauvarokkoviruksen suhteen elämme mielenkiintoisia aikoja, kun uutena ja selkiyttävänä mahdollisuutena voimme nyt testata erikseen HHV-6 viruksen molempien päätyyppien, A:n ja B:n, vasta-aineet erikseen. Näiden eri tyyppien aiheuttamia tauteja ei tunneta tarkoin. On jopa arvioitu, että A-tyyppi ei ehkä aiheuta mitään tautia. On huomattava edistysaskel, että näitä eri tyyppejä voidaan analysoida erikseen.

Vasta-aineisiin perustuvaa diagnostiikkaa pidetään joissakin tapauksissa vanhahtavana tutkimuksena. Vasta-ainetestien etu on, että vasta-aineet säilyvät yleensä pitkään ja tilannetta voidaan analysoida vielä akuutin vaiheen mentyä ohi.

Edistysaskel on myös se, että vasta-aineiden sitoutumisvahvuutta, ns. aviditeettia, hyväksikäyttäen voidaan erottaa tuore taudin ensivaihe kroonisesta ja uudelleen aktivoituneesta taudista.

Jaa