Kainalohikoilua hoidetaan botuliinitoksiinilla, kämmenien ja jalkapohjien ensisijainen hoitomuoto on iontoforeesi.

Hikoilu on elimistön reaktio kehon liialliseen lämmön nousuun, toisin sanoen hikoilu on aivan luonnollista. Elämää hankaloittava liikahikoilu katsotaan kuitenkin sairaudeksi, johon on myös erilaisia hoitoja sen mukaan missä hikoilua ilmenee.

Paikallista, idiopaattista liikahikoilua esiintyy pääasiassa kainaloissa, kämmenissä ja jalkapohjissa. Taipumus liikahikoiluun on perinnöllistä ja sitä alkaa esiintyä yleensä murrosiässä, joskus jopa aiemminkin.

"Hikoilutaipumus on yksilöllinen ja hoidontarpeen määrittelee sen aiheuttama sosiaalinen haitta. Jos paitaa on vaihdettava useaan kertaan työpäivän aikana sen takia, että se on litimärkä, tai jos kämmenet kastuvat niin ettei tervehtiessään uskalla kätellä, kannattaa eri hoitomahdollisuuksia ruveta miettimään", sanoo Mehiläinen Oulun ihotauteihin erikoistuva lääkäri Ari Much.

Vastaanotolle tuleva potilas on yleensä jo kokeillut paikallishoitoina deodorantteja ja antiperspirantteja. Seuraavaksi voidaan kokeilla apteekista saatavia alumiinisuoloja, jotka muodostavat iholle ohuen kalvon ja näin estävät hien erittymisen.

Kainalohihoilun hoito vastaanottokäynnin aikana

Jos kumpikaan paikallishoidosta ei tehoa, voidaan aloittaa botuliinitoksiini-hoito. Botuliinitoksiini ruiskutetaan kainalon alueelle ihonsisäisesti niihin paikkoihin, joissa hikoilu on runsainta.

"Hikoilua mitataan ensiksi hikitestillä, jossa kainaloihin sivellään 5-prosenttista jodispriitä ja sen päälle levitetään tärkkelystä, esimerkiksi perunajauhoja. Hikoilevat alueet muuttuvat silloin mustiksi. Nämä ovat juuri ne alueet joille botuliinitoksiinia hoidon aikana ruiskutetaan", Ari Much kuvailee.

Hoitotulokset ovat yleensä hyvät, mutta vaikutus ei ole pysyvä. Kainalohikoilun hoito joudutaan uusimaan keskimäärin seitsemän kuukauden välein. Hoito kuuluu Kela-korvauksen piiriin.

Botuliinitoksiini-hoitoa ei kuitenkaan suositella esimerkiksi raskauden tai imetyksen aikana. Jotkut sairaudet, esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta, saattavat myös aiheuttaa lisääntynyttä hikoilua. Näissä tapauksissa hoidetaan kuitenkin perussairautta, ei hikoilua.

Kainaloihin hoito voidaan antaa lääkärin vastaanotolla. Mehiläisessä kämmenien tai jalkapohjien hoito botuliinitoksiinilla tapahtuu sairaalassa, koska se vaatii laajempaa puudutusta. Kämmenien ja jalkapohjien ensisijainen hoito onkin iontoforeesi, jossa veden ionit johtavat sähkövirran hikitiehyeisiin ja hien eritys saadaan näin pikkuhiljaa vähenemään.

Jaa