Rytmihäiriöiden monet muodot - viattomasta vaaralliseen

Sydämen rytmihäiriöt aiheuttavat vaihtelevia oireita. Sellaisia voivat olla tuntemukset oudoista sydämen lyönneistä tai tiheästä tykytyksestä, mutta myös pyörrytys ja hetken tajuttomuus. Rytmin poikkeavuuksia on monenlaisia, oireettomista ja viattomista aina henkeä uhkaaviin.

Silloin tällöin tuntuvat sydämen lisälyönnit ovat tavallisia terveilläkin. Kun lisälyöntejä on runsaasti ja niitä esiintyy perättäisinä, ilmaantuu usein painon tunne rintaan, hengenahdistusta ja voimattomuutta ponnistellessa.

Rasituksessa ilmaantuviin lisälyönteihin liittyy useammin haittoja ja taipumus saada vakavampia rytmihäiriön kohtauksia. Lisälyönnit saattavat olla seurausta sydänsairaudesta, minkä selvittäminen on tärkeätä.

Sydämen johtoratojen aiheuttamat tykytyskohtaukset

Sydämen tiheälyöntisyyskohtaukset eli takykardiat ilmenevät tavallisesti jo aikuistumisvaiheessa muuten terveille henkilöille. Ne aiheutuvat usein sydämen johtoratojen ylimääräisistä säikeistä, joita myöten sydämen sähkö kiertää ja saa lyönnit tiheäksi. Oireena on äkisti alkava tykytys, joka saattaa kestää minuutteja tai tunteja. Kohtauksen alussa voi olla hetkellinen pyörtyminen.

Tiheälyöntisyyden kohtauksia ilmaantuu myös sydämen kammioista. Tällöinkin sydän saattaa olla muuten terve, mutta usein rytmihäiriön syynä on sydänlihaksen sairaus tai aiemmin podettu sydäninfarkti.

Eteisvärinä on harvinainen nuorella iällä

Sydämen eteisten toiminta muuttuu eteisvärinässä hyvin tiheäksi ja epäsäännölliseksi. Se voi esiintyä kohtauksina tai pysyvänä rytmihäiriönä. Eteisvärinässä syke on epätasainen ja usein hyvin tiheä.

Eteisvärinä on harvinainen ennen keski-ikää, mutta alkaa sen jälkeen yleistyä. Oireiltaan lievä eteisvärinä voi jäädä huomaamatta. Eteisvärinä pyritään saamaan pois tai tyydytään säätämään lääkkeillä sen syketasoa levon ja rasituksen aikana. Tilaan liittyy myös aivohalvauksen vaara, minkä takia käytetään veren hyytymistä estävää lääkitystä.

Rytmihäiriöt voivat olla periytyviä

Tärkeätä on selvittää, milloin rytmihäiriön tuntemukset merkitsevät sairautta ja vakavampien kohtausten vaaraa. Sukulaisilla esiintyneet rytmihäiriöt voivat antaa viitettä potilaalla tavattavien rytmihäiriöiden merkityksestä.

Suvuittain esiintyviä sairauksia on viime vuosina opittu tuntemaan tarkemmin. Niitä ovat muiden muassa pitkä QT-oireyhtymä ja erilaiset sydänlihassairaudet. Näihin liittyvät rytmihäiriöt voivat olla vaikeita ja jopa hengenvaarallisia. Suvussa saattaa olla jäseniä, joilla on hetkellisiä tajuttomuuskohtauksia tai jotka ovat varhaisella iällä kohdanneet äkkikuoleman. Sukulaiset voivat myös hyötyä, kun voidaan ryhtyä varotoimiin tai hoitoon ennen vakavia oireita.

Liian hidas syke

Sydämen hidaslyöntisyys voi aiheuttaa voimattomuutta, huimausta tai pyörtymisen. Sykettä ohjaavan sinussolmukkeen sairaus ja johtoradan rappeutumisesta aiheutuva sydänkatkos voivat aiheuttaa pitkiä sydämen lyöntitaukoja. Ne todetaan usein potilaan hakeuduttua sairaalaan.
Hidaslyöntisyys voi olla lievää tai vain ajoittaista, jonka toteaminen vaatii tutkimuksia. Sydän- ja verenpainelääkkeet voivat hidastaa sydämen sykettä.

Hitaan sykkeen hoidoksi voidaan asentaa sydämentahdistin, kun oireet haittaavat tai katsotaan olevan sydänkatkoksen ja tajuttomuuskohtausten vaara.

Rytmihäiriöiden kehittyvä hoito

Lievissä rytmihäiriöissä tieto oireiden syystä ja asian merkityksestä on tärkeätä. Vapautuminen huolesta ja epätietoisuudesta on useissa tapauksissa tärkeä hoito - oireitaan voi hyvinkin sietää tietäessään, ettei mistään vakavasta ole kysymys.

Lieviin rytmihäiriöihin voidaan saada apua lääkkeistä, joita käytetään oireen tultua tai jatkuvasti. Uusia lääkkeitä joudutaan odottamaan, mutta jo olemassa olevia lääkkeitä osataan käyttää yksilöllisesti ja turvallisesti.

Sydämen tiheälyöntisyyskohtauksia, jotka aiheutuvat poikkeavista johtoradoista, voidaan parantaa katetrihoidon avulla. Se tehdään sydänlaboratoriossa viemällä katetreita verisuonia myöten sydämeen. Hoito onnistuu lähes aina, ja vaarat ovat vähäiset. Tärkeätä on ennakkoon tutkia, onko rytmihäiriö sen luonteinen, että katetrihoito soveltuu.

Eteisvärinän hoito on viime vuosina edistynyt. Terveillä henkilöillä kohtauksina ilmenevä eteisvärinä saattaa soveltua parannettavaksi katetrihoidolla, jos todetaan lyhytkestoisia, eteisvärinää käynnistäviä rytmihäiriöitä. Hoito ei aina onnistu, ja siihen liittyy jonkin verran vaaraa.

Valtaosalla eteisvärinää hoidetaan kuitenkin lääkkeillä. Eteisvärinän uusiutumista pyritään estämään. Aina siinä ei onnistuta, ja tällöin koetetaan lääkkeillä saada sydämen syketaso asettumaan sopivaksi. Jatkuvakin eteisvärinä voi olla haitaton, kun kammioiden syketaajuus on hallinnassa myös rasituksen aikana. Eteisvärinä saattaa olla vähäoireinen, mutta sen toteaminen on tärkeää, jotta voidaan aloittaa verihyytymiä estävä lääkitys.

Eteisvärinän hoidossa käytettävät lääkkeet voivat hidastaa normaalia sykettä liikaa. Jos lääkehoito on kuitenkin välttämätön, voidaan asentaa sydämentahdistin estämään sydämen pysähtelyä. Jos eteisvärinän sykettä ei saada rauhoittumaan, voidaan katetrihoidolla helposti katkaista eteis-kammiosolmuke ja asettaa sydämentahdistin huolehtimaan pulssista. Vuorokauden EKG-tutkimus antaa usein hyödyllistä tietoa eteisvärinän hoitamiseksi.

Kammioperäisiä rytmihäiriöitä ei voida aina varmuudella estää. Tällöin turvaksi voidaan asentaa rytmihäiriötahdistin. Laite tarkkailee jatkuvasti rytmiä ja pysäyttää vaikeankin kohtauksen kuten kammiovärinän heti luotettavasti.

Vuorokauden sydänfilmin tutkimus

Sydämen rytmihäiriöitä epäiltäessä keskeinen merkitys on rytmihäiriön tarkalla toteamisella. Tavallinen levossa otettava sydänsähkökäyrä saattaa paljastaa parasta aikaa jatkuvan rytmihäiriön. Siinä voidaan myös todeta piirteitä, jotka viittaavat taipumukseen saada rytmihäiriön kohtauksia.

Sydämen rytmiä voidaan tutkia mukana kannettavan sydänfilmin taltiointilaitteen avulla. Menetelmän etu on päästä selville sydämen rytmistä luonnollisissa oloissa ja niissä tilanteissa, joissa oireita on esiintynyt. Tutkimuksella voidaan seurata sydämen rytmiä myös liikuntasuoritusten aikana.

Sydämen tykytyskohtauksista on vaikea saada käsitystä, elleivät ne jatku niin pitkään, että henkilö ehtii hakeutua sairaalaan. Sellaisia voidaan kuitenkin todeta vuorokauden EKG-tutkimuksen avulla.

Sydämen lisälyönneistä voidaan todeta, tulevatko ne eteisistä vai kammioista, millä on merkitystä. Samoin selviää, ilmaantuvatko lisälyönnit levossa vai rasituksen aikana ja kuinka hankalia ne ovat. Tärkeätä on tietää, onko tutkittavalla myös tiheälyöntisyyden kohtauksia, mitä ei aina oireiden perusteella osata epäillä.

Tutkimus antaa käsityksen eteisvärinän esiintymisestä, joka voi varsinkin lääkittynä olla vähäoireinen, mutta edellyttää kuitenkin verihyytymiä estävää hoitoa. Tärkeä tieto on myös eteisvärinän kammiotaajuus päivittäisten toimintojen aikana. Rytmihäiriöiden hoidoksi ei useinkaan riitä vain lääkkeen aloitus, vaan hoidon tulosta tulee myös seurata.

Vuorokauden rekisteröinnillä voidaan tutkia, onko syke liian hidas. Voidaan todeta sinussolmukkeen sairaus, jolloin syke on jatkuvasti hidas tai ei kiihdy rasittaessa. Heikotus- ja tajuttomuuskohtauksen syyksi voi paljastua myös sydänkatkos, jolloin kammiot voivat pitää pitkän lyöntitauon. Hitaan sykkeen vaiheet voivat ilmetä hetkellisinä levon tai rasituksen aikana.

Tietoa muustakin kuin rytmistä

Vuorokauden EKG-tutkimuksella voidaan seurata myös QT-aikaa, johon voi liittyä kammioperäisiä rytmihäiriöitä, ja johon eräät lääkkeet vaikuttavat haitallisesti. QT-aikaa voivat muuttaa myös periytyvät rytmihäiriösairaudet.

Sydämen lyöntivälien vaihtelu eli sykevariaatio kertoo, pystyykö sisäelinten hermosto säätelemään sykettä ja verenkiertoa luotettavasti. Sykevariaatio voi antaa myös viitteitä unen aikaisesta hengityshäiriöstä, uniapneasta.

Tutkimuksella saadaan myös viitteitä sepelvaltimotaudista tutkimalla ST-segmentin tasoa. Rintakipu voi ilmaantua lepotilassa, jos sepelvaltimoilla on taipumus supisteluun, mutta tavallisempaa on sydämen hapenpuute rasituksen ja liikunnan aikana.

Potilaalle varmuutta ja lääkärille tukea päätöksissä

Lausunnossa rytmihäiriöiden diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyt lääkäri antaa kuvauksen havaituista poikkeavuuksista ja usein käsityksen löydösten kliinisestä merkityksestä. Lausunnossa voidaan antaa myös yleisluontoisia suosituksia lisätutkimuksista tai hoidosta.

Osa sydänlääkäreistä on erityisesti perehtynyt rytmihäiriöiden tutkimuksiin ja hoitoon ja sydämen tahdistinhoitoon. Kardiologit ovat sydänspesialisteja.

Jaa