Suomessako suojassa tartuntataudeilta?
Talvella 1889-1890 Venäjältä levinneeseen kuumetautiin sairastui Suomessa keskimäärin kolmasosa väestöstämme. Monet kuolivatkin sairauteen. Toinen vastaava pandemia levisi 1918 Espanjantaudin nimellä tunnettuna ja aiheutti n. 30 000 ihmisen kuoleman - suurin piirtein yhtä paljon uhreja kuin samaan aikaan käyty sisällissotamme. Talvella 1957-1958 sairastui 700 000 - 1 000 000 suomalaista; kuolleita tällä kertaa "vain" n. 1 300!
Kaikki nämä ympäri maapalloa levinneet sairaudet olivat samantyyppisen viruksen aiheuttamia. Yhteistä niille oli se, että alun perin eläimille tyypillinen virus muuntuikin niin, että pystyi paitsi sairastuttamaan ihmisiä niin myös säilyttämään tartuttavuutensa. 1800-luvun loppupuolen pandemian aiheuttanut virus oli ilmeisesti peräisin sioista ja 1900-luvulla virus oli muuntunut vesilinnuissa. Tällainen muuntuminen tapahtuu todennäköisimmin silloin, kun eläimiä on paljon ahtaissa tiloissa sairastuttamassa toisiaan (vrt. Kaakkois-Aasian lintuinfluenssat) ja paljon tekemisissä ihmisten kanssa.
Influenssavirus muuntautuu kaiken aikaa
Olemme tottuneet ajattelemaan, että tartuntataudit eivät meitä suomalaisia terveitä ja rokotettuja ihmisiä yleensä uhkaa. Monet aiemmin tuhansia sairastuttaneet ja invalidisoineetkin sairaudet on saatu kuriin rokotusten, parantuneen elintason ja hygienian avulla.
Influenssavirus on kuitenkin hyvä esimerkki luonnon monimuotoisuudesta ja eliöiden sopeutumiskyvystä. Varsinaisessa luontaisessa elinympäristössään eli esimerkiksi vesilinnuissa virus lisääntyy aiheuttaen sairastumisia mutta harvoin lintujen kuolemaa. Isäntänsä tappava virus ei ole luonnon valinnan kannalta kovinkaan viisas! Koska lintujenkin puolustusjärjestelmä pyrkii tunnistamaan virukset, täytyy näiden koko ajan muunnella itseänsä säilyttääkseen tartuttavuutensa ja samalla mahdollisuuden lisääntymiseen. Joskus tämä muuntelu voi johtaa siihen, että syntyy ihmisestä toiseen tarttuva ihmisinfluenssa. Jos tämä viruskanta sattuu olemaan tavallista voimakkaamman sairauden aiheuttava, saattaa edessämme olla taas Espanjan taudin kaltainen yli maapallon leviävä vakava sairaus. Tällaista tapahtumien kulkua on pelätty, kun on puhuttu ns. lintuinfluenssasta.
Silloinkin, kun maailmalla leviävä virus ei ole varsinainen "tappaja", aiheuttaa se paljon vaivaa ja kiusaa: työikäiset sairastavat korkeakuumeisen useita päiviä kestävän sairauden, joka saattaa tyhjentää koko työpaikan yhdellä kertaa. Lapset sairastavat tavallista enemmän välikorvantulehduksia ja keuhkoputkentulehduksia sekä tarvitsevat antibioottikuureja. Ikäihmiset sekä pitkäaikaissairauksista kärsivät, kuten diabeetikot, astmaatikot ja sydänsairaat ovat suuressa vaarassa saada vakaviakin komplikaatioita kuten esimerkiksi keuhkokuumeen.
Influenssaviruksia on kolmea tyyppiä
Influenssavirukset jaetaan kolmeen ryhmään: A, B ja C. Epidemioita aiheuttaa yleensä A-tyyppi ja joskus B-tyyppi. Normaalisti muutaman vuoden välein influenssa kiertää pandemiana kautta koko maapallon ja aiheuttaa paljon sairastumisia. Influenssa A:n aiheuttamat epidemiat esiintyvät Suomessa yleensä joulukuun ja huhtikuun välisenä aikana. Parin-kolmen päivän itämisajan jälkeen nousee yleensä korkea kuume, tulee lihaskipuja ja pian tämän jälkeen alkaa ankara ärsytysyskä. Nuha ei yleensä kuulu tämän taudin alkuvaiheen oireisiin. Kuumeilun ja hankalamman oireiston kesto on yleensä 5-8 päivää eli merkittävästi pidempään kuin tavallisessa nuhakuumeessa.
Influenssa on mahdollista tunnistaa jo alkuvaiheessa pikatestillä, jolla tieto mahdollisesta A- tai B-viruksesta saadaan 15-30 minuutissa. Tämä voi olla tärkeä tieto erityisesti silloin, jos harkitaan viruslääkkeen aloittamista. Viruslääkityksellä voidaan oireiden kestoa lyhentää 1 - 1½ vuorokaudella, jos hoito aloitetaan riittävän varhain. Samalla vaara jälkitauteihin jonkin verran pienenee. Influenssavirukseen tehoavia lääkkeitä on tablettimuodossa ja hengitettävänä jauheena.
Influenssarokote kannattaa ottaa syksyisin
Paras tapa välttää influenssatauti on ottaa syksyllä hyvissä ajoin ennen epidemian alkua eli loka-marraskuussa influenssarokote. Rokote on hyvä ottaa joka syksy ja sitä suositellaan kaikille yli 65-vuotiaille sekä lisäksi kaikille, joilla esimerkiksi sydän- tai keuhkosairauden, diabeteksen tai muun pitkäaikaisen sairauden takia on tavallista suurempi riski sairastua jälkitauteihin influenssan takia. Rokote sopii kaikille, paitsi erittäin voimakkaasti kananmunalle allergisille. Rokottamalla itsensä voi auttaa myös lähipiirin ihmisiä, sillä on todettu, että esimerkiksi hoitajien rokottaminen voi vähentää hoidettavien vanhusten influenssa-sairastavuutta.
Lääkärin apu on yleensä tarpeen, jos epäilet tavalliseen nuhakuumeen kohdalla jälkitautia, esimerkiksi oireiden pitkittymisen tai uudelleen nousseen kuumeen takia. Influenssan oireet - varsinkin korkea kuume - usein ajavat henkilön lääkärin pakeille, mutta erityisesti ja heti oireiden alkaessa kannattaa käydä keskustelemassa mahdollisen viruslääkityksen tarpeellisuudesta, jos tiedät työpaikallasi tai muualla lähipiirissäsi esiintyneen influenssaa.