Lääkäri ottaa vastaan toimenpiteeseen tulevan potilaan

Selkäpotilaan ja lääkärin välisenä punaisena lankana tulisi olla yhteisymmärrys, erikoislääkäri Markku Vornanen sanoo.- Selkäkirurgian parhaana puolena voidaan pitää sitä, kun tapaa ihmisen, joka kertoo kipujensa kaikonneen ja elämän alkaneen hymyillä onnistuneen selkäleikkauksen ansiosta. Silti on hyvä muistaa, ettei leikkaus ole mikään patenttiratkaisu selkävaivoihin, erikoislääkäri Markku Vornanen sanoo.

Selkäleikkaus on aiheellinen, kun sen avulla voidaan laukaista hermopinne, korjata selän virheasento tai poikkeava liikkuvuus.

- Yhteistä näille vaivoille on mekaaninen vika selässä. Osa selkävaivoista on kuitenkin sellaisia, ettei niitä voi hoitaa leikkaamalla, koska niihin ei liity rakenteellisia syitä. Tämän kertominen potilaalle muodostuu usein haasteelliseksi, erikoislääkäri Markku Vornanen sanoo.

Selkäkirurgia

Selkäkirurgia on oma erikoisalansa. Se edellyttää myös laajaa taustatukea: kuvantamista, laboratorio- ja anestesiapalveluja sekä verensiirtomahdollisuuksia, minkä vuoksi toimenpiteet ovat keskittyneet lähinnä suuriin keskuksiin. Mehiläisessä on leikkaussaliyksikön ohella myös selkäpotilaiden kannalta tärkeä vuodeosasto.

- Olisi hyvä keskittää selkäkirurgiset toimenpiteet riittävän koulutuksen saaneille kokeneille tekijöille, mikä sinänsä ei poista riskejä, mutta pienentää niitä.

Koska selkäleikkaukseen?

Tavanomaisissa selkäkivuissa kirurgiaa harkitaan keskimäärin alle 10 prosentissa tapauksista. Sen sijaan selkäsairauksiin erikoistuneissa yksiköissä harkintaan päätyy noin kolmannes tapauksista.

- Varsin yleinen leikkausta edellyttävä selkävaiva spinaalistenoosi tarkoittaa selkäydinkanavan ahtaumaa. Se liittyy pääsääntöisesti ikääntymiseen, mutta sitä tavataan myös nuoremmassa väestössä. Kysymyksessä on yleensä synnynnäinen ongelma, joka voi oireilla jo varhaisella iällä.

- Nikamien keskinäinen epäfysiologinen siirtymä on sekin yleinen selkävaiva, jota esiintyy noin kuudella prosentilla suomalaisista. Siinä mukana voi olla myös ikääntymiseen tai selän rakenteeseen liittyviä ilmiöitä. Leikkaus on yleinen hoitokeino.

Selkäleikkaukseen valmistautuminen

- Potilaan ja lääkärin välisessä keskustelussa tulisi punaisena lankana olla pyrkimys yhteisymmärrykseen. Lääkärin tulee ammatillisesti tietää, mitä on tekemässä, ja potilaan tulee ymmärtää, miten leikkaus voi häntä auttaa. Potilaalle on syytä kertoa myös toimenpiteeseen liittyvistä riskeistä. Joskus käy niinkin, ettei teknisesti onnistunut leikkaus tuokaan toivottua apua.

- 90-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa työskennellessäni huomasin siellä potilaan omaisten tulevan mukaan vastaanotolle, kun taas meillä Suomessa valtaosa saapuu yksin. Etenkin vanhusten kohdalla olisi suotavaa, että mukana olisi toinenkin korvapari, Vornanen toteaa.

- Leikkaukseen päädyttäessä potilaan tilanne käydään perusteellisesti läpi. Ja kun leikkaushetki lähestyy, potilas tulee jälleen vastaanotolle, jottei mitään jäisi epäselväksi. Valitettavan usein ei joko uskalleta tai kehdata esittää mieltä painavia kysymyksiä. Lääkärin tulisikin kertoa toimenpiteestä mahdollisimman helppotajuisesti. Tosin joillekin ammattitermeille voi olla vaikea löytää osuvaa suomenkielistä ilmaisua.

- Selkäkirurgiassa ei yleensä olla tekemisissä henkeä uhkaavan ongelman kanssa. Toisin sanoen tilanne, jossa lääkäri määrää potilaan leikattavaksi, on todella harvinainen, joten aikaa keskusteluun kyllä on.

Millainen selkäleikkaus?

Nykyään tekonivelkirurgiaa lukuun ottamatta lähes kaikki polvi- ja olkapäänivelten leikkausta edellyttävät toimenpiteet tehdään tähystyksessä.

Myös selän leikkauksia pysytään tekemään entistä pienemmistä leikkausviilloista. Näin tehtyihin toimenpiteisiin suhtaudutaan kuitenkin hienoisella varauksella, sillä toimenpiteiden pitkäaikaisia vaikutuksia ei täysin tunneta. Viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tilanne on usein samanlainen leikattiinpa tai ei. Oikein kohdennetulla toimenpiteellä voidaan usein välttää ainakin muutaman vuoden ajan kipulääkkeiden käyttöä ja ennaltaehkäistä työkyvyttömyyttä. Oikea potilasvalinta vaatii tässäkin erikoisosaamista.

Kroonistuvan kivun hoitomahdollisuudet nukleoplastialla

Joskus selkäkipu ja/tai raajaan säteilevä kipu kroonistuu, hoidot eivät tuota tulosta, vaan jäävät kokeiluiksi. Oireet, kliiniset löydökset ja radiologisten kuvausten tulokset eivät anna aihetta leikkaukseen, tai tulisi suorittaa suuri luudutusleikkaus, eikä sekään tunnu mielekkäältä. Tällöin harkittavaksi voi tulla nukleoplastia-niminen toimenpide, jossa käsitellään nikamavälilevyn ydintä nucleusta.

Nukleoplastia tehdään leikkaussalissa paikallispuudutuksessa röntgenläpivalaisua apuna käyttäen. Toimenpiteessä ei tehdä haavoja lainkaan, vaan nikamavälilevyyn työnnetään paksu neula selkärangan vierestä. Neulan läpi viedään ns. radiofrekvenssipuikko, jolla välilevyä käsitellään, "höyrystetään". Samalla voidaan tehdä välilevyn varjoainekuvaus. Käsittely poistaa osan välilevykudosta, mikä vähentää painetta välilevyssä, tulehdusvälittäjäaineiden määrä ja syntyminen vähenee, ja mahdollisesti ärtyneet kipuhermopäätteet rauhoittuvat.

Nukleoplastia on tyypillinen päiväkirurginen toimenpide. Potilas kotiutuu parin tunnin kuluttua ja voi palata työhönsä jo muutaman päivän päästä. Kolme neljästä potilaasta saa apua vaivaansa nukleoplastialla. Nukleoplastia ei aiheuta arpia eikä muutakaan haittaa, joka voisi häiritä mahdollisia myöhempiä varsinaisia leikkauksia.

Selän osteoporoottisten murtumien kirurginen hoito

Ikääntymisen myötä selkärangan luun haurastumiseen (osteoporoosiin) liittyvät murtumat voivat syntyä pienenkin vamman seurauksena tai jopa itsekseen esimerkiksi kumartuessa. Yleensä nikaman etuosa painuu enemmän tai vähemmän kasaan. Näitä murtumia on koko selkärangan alueella ja ne voivat olla hyvin kivuliaita, pitkäaikaisia ja hankalia hoidettavia. Ne saattavat johtaa haittaaviin ryhtimuutoksiin, varsinkin jos murtuneita nikamia on useampia. Perinteiset leikkausmenetelmät eivät yleensä tule kyseeseen.

Kyfoplastiassa kasaan painunut nikaman etuosa saadaan suurimmaksi osaksi palautettua ennalleen. Tämä toimenpide tehdään neulatekniikalla röntgenläpivalaisussa. Tässä tarvitaan useimmiten anestesia. Toimenpiteessä työnnetään paksu neula yleensä selkärangan vasemmalta ja oikealta puolelta nikaman etuosan sisään. Eräänlaisella painepallolla painunut murtuman kohta pyritään nostamaan mahdollisimman entiseen muotoonsa. Syntynyt ontelo ei kestä itsekseen, vaan se täytetään erityisellä luusementillä. Leikkaushaavoja ei synny, ja murtumasta johtuva kipu on suurimmaksi osaksi rauhoittunut muutamassa päivässä. Potilas voi kotiutua viimeistään leikkausta seuraavana päivänä.

Kyfoplastia on hintansa arvoinen toimenpide. Se tulee kokonaisuutena halvemmaksi kuin muut hoitomenetelmät - puhumattakaan säästyneistä inhimillisistä kärsimyksistä.

Puudutukset selkäkivun hoidossa

Erilaisista syistä johtuva selästä jalkoihin säteilevä kipu voi joskus kroonistua. Tätä kipua voidaan yrittää hoitaa puudutuksilla. Puudutusaineisiin voidaan sekoittaa kortisonia ja/tai voimakkaita kipulääkkeitä. Voidaan tehdä ns. epiduraalipuudutus, jolla pyritään vaikuttamaan useampaan hermojuureen samanaikaisesti. Toinen vaihtoehto on läpivalaisussa suoritettu yhden hermojuuren puudutus, jos kyseessä on vain yhden iskiashermohaaran vaurio. Tällä puudutuksella voidaan myös joissain epäselvissä tapauksissa varmentaa diagnoosia, esimerkiksi ennen mahdollista leikkausta varmistetaan oikea leikkauskohta

Jaa