Kesäkuussa Itä-Suomen yliopistossa hyväksytyn, Mehiläisen työterveyden kehitysjohtajan Kari-Pekka Martimon väitöskirjan mukaan liikuntaelinvaivoissa sairausloman sijaan tarjottavat vaihtoehdot edellyttävät muutosta niin hoitokäytännöissä kuin työpaikoillakin.Kaikista sairausryhmistä tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat eniten sairauslomapäiviä. Yhdessä mielenterveys-häiriöiden kanssa ne ovat yleisin syy pysyviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Selkäkivun ja eräiden yläraajasairauksien osalta on eniten näyttöä, että työ ja työolosuhteet vaikuttavat vaivan kehittymiseen. Työtä muokkaamalla voidaan vähentää työkyvyttömyyden riskiä.

Kesäkuussa Itä-Suomen yliopistossa hyväksytyn, Mehiläisen työterveyden kehitysjohtajan Kari-Pekka Martimon väitöskirjan mukaan liikuntaelinvaivoissa sairausloman sijaan tarjottavat vaihtoehdot edellyttävät muutosta niin hoitokäytännöissä kuin työpaikoillakin.

Kaivattua näyttöä työterveyshuollon toiminnan tueksi

Väitöskirja koostuu viidestä osatutkimuksesta, jotka edustavat kolmea eri mahdollisuutta vähentää alaselkäkivusta ja yläraajavaivoista aiheutuvaa työkyvyttömyyttä.

− Teoriassa vaivojen syntymistä voidaan ehkäistä poistamalla niiden riskitekijöitä työssä. Liikuntaelinvaivat ovat kuitenkin vain osittain työperäisiä. Sen vuoksi on tärkeää ehkäistä vaivoista aiheutuvaa työkyvyn laskua sekä estää täysi työkyvyttömyys, sanoo Kari-Pekka Martimo. Työtä ei tulisi nähdä pelkästään riskitekijänä vaan myös kuntoutumismahdollisuutena.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että liikuntaelinvaivoista aiheutuvan työkyvyn laskun ei aina tarvitse johtaa sairauslomalle.

− Päähuomio pitää jo varhain siirtää vaivan rakenteellisista syistä työkyvyn laskun seurauksiin ja niihin vaikuttamiseen. Keskeisessä asemassa ovat työn vaatimukset, työntekijän pelot ja asenteet, esimiehen ja työkavereiden suhtautuminen sekä työnantajan toimintatavat, Martimo sanoo.
− Biopsykososiaalisella lähestymistavalla työterveyshuolto voi mahdollistaa työntekijän turvallisen ja tuottavan jatkamisen työssään liikuntaelinvaivasta huolimatta.

Uutta tietoa liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisystä ja seurauksista työssä

Väitöskirjassa on ensimmäistä kertaa osoitettu, että yli puolella yläraajavaivaisista työntekijöistä työn tuottavuus on alentunut noin kolmanneksen silloinkin, kun työntekijä ei ole sairausloman tarpeessa. Tätä tuottavuuden alenemaa ei tavallisesti huomioida, vaan ainoastaan sairauslomat. Interventiotutkimuksessa näiden työntekijöiden osalta pystyttiin osoittamaan, että varhaisilla ergonomisilla toimenpiteillä voidaan alentunut työn tuottavuus palauttaa merkittävästi paremmin kuin pelkällä lääketieteellisellä hoidolla.

Alaselkäkipua koskevan osatutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa osoitetaan, että suosittu nostotekniikoiden opettaminen ei auta ehkäisemään alaselkäkipua. Tämä vahvistaa aiemmin esitettyä olettamusta, ettei pelkästään työntekijöihin kohdistuvilla toimenpiteillä saada aikaan merkittävää vähennystä työhön liittyvissä oireissa eikä niistä aiheutuvassa työkyvyttömyydessä. Tutkimusartikkeli on julkaistu arvovaltaisessa British Medical Journal -lehdessä.

Osatyökykyisyys yleistä liikuntaelinvaivoissa

Väitöskirjan tulosten mukaan liikuntaelinvaivoistaan huolimatta monet työntekijät kokevat olevansa osittain työkykyisiä sen sijaan, että pitäisivät itseään joko täysin työkykyisinä tai työkyvyttöminä. Vaikka itse arvioituna liikuntaelinvaivat ovat useimmiten työperäisiä, työntekijöiden mielestä työpaikalla on usein mahdollisuuksia sellaisiin muutoksiin, jotka auttavat selviytymään työssä vaivasta huolimatta. Tulokset rohkaisevat hyödyntämään korvaavaa työtä sekä osasairauspäivärahaetuutta perinteisen sairausloman sijaan. Väitöskirjan tulokset tukevat kansallisen työurien pidentämistavoitteen saavuttamista erityisesti osatyökykyisten työntekijöiden osalta.

Mehiläisessä väitöskirjan tulokset on otettu heti käyttöön TULE kuntoon -mallin kehittämisessä. Mallista saa lisätietoa nimetyltä työfysioterapeutilta.

Jaa