Hepatiitit A, B ja C ovat kaikki viruksen aiheuttamia maksatulehduksia. A- ja B-hepatiittia vastaan on olemassa rokote. C-hepatiitti voidaan hoitaa lääkityksellä.

Lue lisää hepatiittirokotuksista >>

Hepatiitti A

Hepatiitti A on viruksen (HAV) aiheuttama maksatulehdus, josta on aiemmin käytetty myös nimitystä tarttuva keltatauti. Hepatiitti A on yleinen maissa, joissa hygieniataso on heikko.

Hepatiitti A -virusta erittyy erittäin runsaasti ulosteeseen jo viikko ennen sairauden oireita (kaksi viikkoa ennen keltaisuuden alkua) ja vielä noin viikon ajan keltaisuuden alkamisesta. Mikäli sairastunut ei noudata hyvää käsihygieniaa, virus leviää ulosteeseen kosketuksissa olleiden käsien kautta elintarvikkeisiin tai veteen. Tämän myötä tartunta leviää edelleen. Virus voi levitä myös kosketustartuntana suoraan henkilöstä toiseen ja WC-tilojen kautta.

Nilviäisissä kuten esimerkiksi simpukoissa ja ostereissa voi olla virusta suuria määriä, mikäli niiden viljelmät sijaitsevat lähellä viemärivesien poistoputkia. Suonensisäisten huumeiden käyttäjillä tartunta on mahdollinen myös pistosvälineiden välityksellä.

Viime vuosina Suomessa ja muualla Euroopassa on esiintynyt useita pakastemarjojen välittämiä hepatiitti A -epidemioita.

Hepatiitti A:n oireet

Ensioireet alkavat noin 15-50 vuorokauden päästä tartunnasta. Hepatiitti A alkaa äkillisesti ja yleensä ensimmäiset oireet ovat ruokahaluttomuus sekä pahoinvointi. Sairastuneella on myös kuumetta ja vatsakipuja. Iho ja silmän kalvot muuttuvat keltaisiksi muutaman päivän kuluttua ensioireista. Keltaisuus johtuu hemoglobiinin hajoamistuotteesta bilirubiinista, jota tulehtunut maksa ei pysty hajottamaan.

Pienillä lapsilla tauti on usein täysin oireeton. Vakavan maksatulehduksen riski lisääntyy iän kasvaessa. Tauti johtaa kuitenkin erittäin harvoin kuolemaan.

Hepatiitti A:n hoito

Hepatiitti A:han ei ole lääkitystä. Joskus potilas tarvitsee myös sairaalahoitoa. Tauti paranee itsestään, vaikka aikuisella toipumiseen voi kulua kuukausiakin. A-hepatiittiin sairastunut ei jää viruksen kantajaksi.

Hepatiitti B

HBV tarttuu suojaamattomassa seksissä sekä veren välityksellä esimerkiksi ruiskujen ja neulojen yhteiskäytössä. Lisäksi HBV voi tarttua äidistä lapseen synnytyksen tai imetyksen aikana.

Hepatiitti B:n oireet

Suurin osa akuuteista HBV-infektioista on oireettomia. Tartunnan saaneista noin 40 prosenttia saa seuraavia oireita: pahoinvointi, ripuli, oksentelu tai vatsakipu, ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuutta ja joskus myös lihas- tai nivelkipuja. Oireet häviävät yleensä parissa viikossa.

Alle prosentilla sairastuneista infektio muuttuu hyvin voimakasoireiseksi, jolloin maksa menee muutamassa päivässä kuolioon.

Joskus HBV-infektio voi muuttua krooniseksi. Krooninen infektio voi johtaa maksan vajaatoimintaan, mikä lisää maksakirroosin ja maksasyövän riskiä.

Hepatiitti B:n hoito

Akuutti HBV parantuu yleensä itsestään. Alkuvaiheessa lepo on tarpeen, ja alkoholia ja maksaa rasittavia lääkkeitä tulee välttää. Hyvin voimakasoireista hepatiittia sairastava henkilö hoidetaan sairaalassa.

Kroonisen HBV:n hoitona voidaan käyttää lääkitystä.

Hepatiitti C

HCV tarttuu herkästi veren välityksellä esimerkiksi pistovälineiden yhteiskäytössä. Harvinaisia tartuntatapoja ovat synnytyksessä äidistä lapseen tapahtuvat tartunnat ja seksitartunnat.

Hepatiitti C:n oireet

HCV-infektio on yleensä vähäoireinen. Ensioireet (keltaisuus, pahoinvointi ja vatsakivut) tulevat vain noin 25 prosentille tartunnan saaneista. Krooninen HCV-infektio lisää maksakirroosin ja maksasyövän riskiä.

Hepatiitti C:n hoito

Toisin kuin A- ja B-hepatiittiin, hepatiitti C:hen ei ole rokotetta. Se voidaan kuitenkin hoitaa lääkkeellisesti. Lääkehoitoa voidaan käyttää sekä akuutin että kroonisen HCV:n hoidossa.

Jos epäilet hepatiittia, ota yhteys Mehiläisen verkkoajanvaraukseen tai numeroon 010 414 00!

Jaa