Needs review

Lastenlääkärin työpäivään mahtuu onneksi aina myös hymyä, leikkiä ja satua

Leena Kujala kertoo työstään lastenlääkärinä. Leena Kujala

Miksi olen juuri lastenlääkäri? Lasten ja perheiden kanssa työskennellessäni tunnen parhaiten olevani oma itseni. Saan työskennellä vanhempana vanhempien rinnalla, lasten hyväksi, lääkärikoulutuksen saaneena, omaa parastani yrittäen. Vanhempien puhelisoitot kotiini silloin, kun omat lapseni olivat pieniä ja melutaso puhelinkeskustelun aikana huima, viestitti toivottavasti vain minunkin olevan yksi vanhemmista toisten joukossa.

Lääkäriin tuleminen on usein jännittävää niin lapselle kuin vanhemmillekin. Lapset ovat aitoja ja rehellisiä tunteissaan ja annan sille suuren arvon. Jännitys ja harmistuminen näkyvät usein  jo ovella. Iästä riippuen leikkien tai keskustellen tunnelma usein kevenee, vaikka taustalla onkin vanhempien huoli ja lapsen huono olo. Pienenkin lapsen huomioon ottaminen yksilöllisesti sekä haastattelussa että lapsen tutkimisessa on kaikille lastenlääkäreille ominaista ja niin yritänkin muistaa sen jokaisen kohdalla. Lääkärille vastaanottokäynti voi olla rutiinia, mutta lapselle se on aina erikoinen ja ainutkertainen tilanne. Välineet voivat olla pelottavia ja niiden katsominen, tunnusteleminen ja yhdessä tehty nallen tai nuken tutkiminen tekevät korvalampusta ja stetoskoopista vähemmään outoja. Olen saanut mukavaan työhuoneeseeni ihanan, punaisen, pienen stetoskoopin, jonka ilolla ja ylpeydellä esittelen pienimmille tutkittaville. Lelulaatikko on huoneeni tärkeä varuste. Vanhempia haastatellessani ja myöhemmin lääkärintutkimuksen jälkeen lomakkeita täyttäessäni, on lapsella mahdollisuus leikkiin. Joskus minutkin otetaan leikkiin mukaan. On hyvin palkitsevaa, jos lapsen kivuista ja vaivoista huolimatta saan poislähtötilanteessa pienen hymyn tai vilkutuksen.

Vanhemmat tuntevat oman lapsensa parhaiten ja yritän kuunnella hyvin heidän kertomustaan omista havainnoistaan. Oma näkökantani ei aina vastaa vanhempien ajatuksia. Silloin hyvä perustelu ja vanhemmille ymmärrettäväksi tehty suunnitelma ja mahdollisten vaihtoehtojen antaminen auttavat eteenpäin.

Miten työni palkitsee?.Tietysti lapsen voinnin paraneminen on suurin palkinto. Neljä omaa koliikkivauvaa hoitaneena, väsyneen univajeisen vaiheen kokeneena, empatiaani itkevien lasten vanhempia kohtaan ei tarvitse ihmetellä. Niinpä sovittu puhelinsoitto vanhemille lapsen voinnista kuuluu asiaan ja ilo on molemminpuolinen, kun kuulen lapsen nukkuneen hyvin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tai leikkivän ja juoksevan iloisena. Onnistumisen tunne ja ilo on suuri myös silloin, kun pitkäaikainen potilas on tervehtynyt eikä lääkäriä enää tarvita säännöllisesti.

Hyvä työyhteisö ja kaikkien sen jäsenten antama apu lasten ja heidän perheittensä auttamiseksi ovat taustatuki ja voimavara, jotka helpottavat hankalienkin tilanteiden ratkaisemista.

Lastenlääkärin työpäivään mahtuu onneksi aina myös hymyä, leikkiä ja satua.

Teksti: Leena Kujala
 

Jaa