Needs review

Minusta on ihanaa, kun tunnen saavuttaneeni lapsen luottamuksen

Ove Mickelsson, keuhkosairauksien ja lastenallergologian erikoislääkäri
Mehiläinen Töölö

Olen lastenlääkäri ja minusta on kurjaa nähdä lapsia sairaana. Toivoisin, ettei lastenlääkäreillä olisi mitään tekemistä! Valitettavasti monet lapset sairastavat toistuvasti elämänsä ensimmäisinä vuosina. Minulle on tärkeää kyetä auttamaan, hoitamaan ja lohduttamaan heitä ja heidän perheitään.

Lapset eivät ole pieniä aikuisia, he ovat erilaisia. Lapset ovat spontaaneja ja näyttävät tunteensa avoimemmin. Lastenlääkärin täytyy oppia ymmärtämään lapsia ja heidän käyttäytymistään eri ikävaiheissa. Lastenlääkärin täytyy osata lukea myös rivien välistä ja löytää ne moninaiset vihjeet päästäkseen oikeaan diagnoosiin. Äitien, isien ja isovanhempien osallistumisesta on usein suuri apu, mutta teini-ikäisten kohdalla on toisinaan parempi, että kukaan muu ei osallistu. He ovat lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa eivätkä ole edes varmoja siitä, pitäisikö heidän enää käydä lastenlääkärin vastaanotolla. Teini-ikäisten kanssa on välillä hyvä keskustella ilman vanhempien läsnäoloa. Monesti minulle tulee tunne, että he kertovat enemmän asioistaan kun vanhemmat eivät ole läsnä.

Minusta on ihanaa, kun tuntee saavuttaneensa lasten luottamuksen. Ajatella niitä pieniä, jotka tulevat vastaanotolleni vanhempiensa sylissä itkien, peloissaan lääkäriin tulosta. Koen aina iloa, kun pystyn rauhoittamaan pelokkaat lapset ja jopa tutkimaan heidät ilman, että vanhemmat pitävät tiukasti kiinni. On myös mukavaa huomata helpotus vanhempien silmissä. Tällaiset hetket ovat päivieni kohokohtia.

Olen valinnut lastenlääkärin uran, koska rakastan lapsia: kaiken ikäisiä lapsia, alkaen pienimmistä, läpi heidän kaikki kehitysvaiheensa. Lasten kanssa oleminen on parasta mitä tiedän. Minulla oli sama tunne jo ollessani itse lapsi. Ja edelleen teini-ikäisenäkin pidin siitä, että minulla oli lapsia ympärilläni. Valmistuttuani lääkäriksi tiesin, että lastenlääkärinä oleminen olisi rankkaa. Koulutus ja erikoistuminen olivat hyvin vaativia. Niinpä kokeilin eri erikoisaloja, mutta vain harvoissa tunsin olevani oma itseni. Esimerkiksi obstetriikka eli synnytysoppi ja gynekologia kiinnostivat, mutta hyvin pian huomasin, että lastentaudit olivat minua eniten kiinnostava ala.

Olen nauttinut jokaisesta työpäivästä. Olen myös hyvin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta työskennellä lasten kanssa. Vaikka työskenteleminen on joskus minulle rutiinia ja päivät täyttyvät tavallisista tapauksista kuten infektioista, allergioista ja astmoista, jokaisen lapsen sairaus on hänelle erityinen ja lapsen perheelle huolestuttava. Mutta olkoon sairaus lievä tai vakava, yritän aina tehdä parhaani. Selvitän mikä on vikana, teen diagnoosin ja siten pyrin tuomaan helpotusta sairaan lapsen oloon. Myös pitkäaikaisempaa tautia sairastavien, kuten astmaattisten ja allergisten lasten kohdalla on suurenmoista seurata heidän kehitystään, oppia tuntemaan heidät ja heidän vanhempansa.

Kaikki lapset ovat erilaisia. Meidän lastenlääkäreiden täytyy työskennellä heidän ehdoillaan, mikä on aina haastavaa ja samalla hauskaa sekä palkitsevaa.

Olen työskennellyt lasten parissa vuodesta 1986. Nykyisin aikaisemmat potilaani tuovat omia lapsiaan luokseni. Silloin tiedän, että aika kuluu ja elämä jatkuu, mutta lapsenmielisenä itse en taida koskaan vanheta!

Teksti: Ove Mickelsson

Jaa