Mehiläisen Sydäntutkimusyksikkö pyrkii toiminnallaan tarjoamaan potilaille mahdollisuuden päästä oikea-aikaisesti tarvitsemaansa varjoainekuvaukseen. Moderni, korkeatasoinen laitteisto mahdollistaa joustavan ja potilaan tarpeita vastaavan sepelvaltimotaudin tutkimisen. Valtaosa tutkimuksista voidaan tehdä polikliinisesti, jolloin potilas pääsee kotiin samana iltapäivänä.

Sepelvaltimotauti on tavallisin toimintakykyä rajoittava sydänsairaus työikäisessä ja sitä vanhemmassa väestössä. Tässä sairaudessa sydämen omiin valtimoihin, sepelvaltimoihin, muodostuu ahtaumia, jotka haittaavat sydämen veren saantia. Taudin perussyy on tuntematon, mutta korkea kolesteroli, sokeritauti, verenpainetauti, tupakointi ja perinnöllinen alttius lisäävät riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.

Tavallisin oire sepelvaltimotaudissa on rintakipu, angina pectoris. Vaiva ilmenee yleensä rasituksessa, kun sydänlihaksen verentarve lisääntyy. Kipu on luonteeltaan useimmiten tylppää, tuntuu laaja-alaisesti rinnassa ja voi säteillä käsiin tai kaulalle. Kipu helpottaa rasituksen loppuessa, ja nitro voi myös auttaa laajentamalla sepelvaltimoa. Hyvin tiukoissa ahtaumissa oireita voi tuntua jo levossakin. Suonen kokonaan tukkeutuessa seuraa sydäninfarkti, jos korvaavaa verenkiertoa ei ole ehtinyt kehittyä.

Sepelvaltimotaudin oireisto voi pysyä vakaana vuosikausia. Oireet voivat myös vaikeutua niin, että rintakipuja tulee entistä kevyemmissä rasituksissa. Toisinaan oireisto vaikeutuu nopeasti tai kehittyy aiemmin terveelle ihmiselle lyhyen ajan kuluessa. Tällöin suonen tukkeutumisen vaara on suurempi kuin vakaassa sepelvaltimotaudissa, ja sepelvaltimoiden tilanne on tästä syystä kiireellisesti selvitettävä.

Varjoainekuvaus ei rasita potilasta

Sepelvaltimotaudin oireiden ilmaantuessa voidaan tehdä rasituskoe, jossa monesti saatetaan todeta merkkejä sydänlihaksen hapenpuutteesta. Samanaikaisesti aloitetaan lääkehoito, jolla pyritään keventämään sydämen työmäärää ja estämään suonen tukkivan ahtauman, "veritulpan", muodostuminen.

Jos haittaavia oireita lääkityksestä huolimatta jää, tai syntyy epäily vaikea-asteisesta taudista, on aiheellista tehdä sepelvaltimoiden varjoainekuvaus eli angiografia. Ainoastaan tällä tutkimuksella voidaan selvittää mahdollisten ahtaumien vaikeusaste ja sijainti, minkä jälkeen voidaan määrittää tarvittavat hoitotoimenpiteet.

Varjoainetutkimus on potilaalle kevyt ja yksinkertainen röntgentutkimus. Rentouttavan esilääkityksen ja paikallispuudutuksen jälkeen asetetaan tavallisesti ranne- tai nivusvaltimoon ohut kuvausholkki, jota kautta varsinainen kuvauskatetri uitetaan sepelvaltimon suulle. Tämän jälkeen katetrin läpi ruiskutetaan varjoainetta ja kuvataan röntgenlaitteella rinnan päältä. Tutkittava on hereillä tutkimuksen aikana, ja hän voi keskustella tutkivan kardiologin ja henkilökunnan kanssa. Kotiin pääsee yleensä jo muutaman tunnin seurannan jälkeen.

Pallolaajennushoito sopii lievempiin sepelvaltimotukoksiin

Jos kuvauksessa todetaan vain lieviä muutoksia, voidaan tautia yleensä hoitaa lääkkeillä. Merkittäviä ahtaumia voidaan hoitaa pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Vaikeasti oireilevassa sepelvaltimotaudissa näillä toimenpiteillä on merkittävä elämälaatua parantava vaikutus.

Pallolaajennuksessa asetetaan aluksi holkki ranne- tai nivusvaltimoon kuten kuvauksessakin. Sitten kuvauskatetrin kautta pujotetaan ohut lanka sepelvaltimossa olevan ahtauman tai tukoksen läpi. Tämän jälkeen langan päällä oleva sylinterimäinen pallo viedään ahtauman kohdalle. Pallo täytetään varjoaineella, jolloin se puristaa ahtauman suonen seinämää vasten avaten sen. Lopuksi paikalle viedään yleensä vielä toinen pallo, jonka päällä on ohut verkkoputki eli stentti. Tämä puristetaan pallolla suonen seinämään. Stentti estää ahtauman välittömän kokoon painumisen.

Toimenpiteen aikana tutkittava on hereillä ja voidaan keskustella, kuten kuvauksenkin aikana. Jälkihoito on samanlaista kuin kuvauksen jälkeen. Yleensä kotiutuminen tapahtuu seuraavana päivänä. Tarvittaessa pallolaajennushoito voidaan tehdä heti sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen jatkoksi "samassa istunnossa", jolloin kuvauksessa todettu ahtauma tai ahtaumat voidaan hoitaa samalla.

Ohitusleikkaus on vaikean sepelvaltimotaudin hoitomuoto

Ohitusleikkausta tarvitaan, jos sepelvaltimoahtaumat ovat rakenteellisesti pallolaajennukselle sopimattomia, eikä oireisto riittävästi pysy hallinnassa lääkkeillä. Leikkaus tapahtuu nukutuksessa. Rintakehää avataan ja sepelvaltimoiden ahtaumia ohitetaan käyttäen siirresuonina alaraajojen, rintakehän seinämän tai käden verisuonia. Jälkihoitoa sairaalassa tarvitaan yleensä joitakin päiviä.

Sepelvaltimotaudin lääkehoito on Suomessa nykyisin tyydyttävän kattavaa. Vaikein ongelma on angiografiatutkimusten saatavuus. Maassamme sepelvaltimokuvauksia ja pallolaajennuksia tehdään edelleen vähemmän kuin länsimaissa yleensä, vaikka tautia esiintyy meillä selvästi keskimääräistä enemmän. Tämä johtaa toimintakyvyn ja elämänlaadun tarpeettomaan huononemiseen suurella määrällä ihmisiä.

Tekemällä varjoainekuvaus ja hoitotoimenpiteet riittävän ajoissa, ennen kuin pysyviä sydänmuutoksia on kehittynyt, selvitään kevyemmillä toimenpiteillä ja vähemmillä lääkkeillä. Tällöin säästetään myös kustannuksia. Varjoainekuvauksella löydetään myös ihmiset, joilla oireilun taustalla ei olekaan sepelvaltimotauti, jolloin luonnollisesti vältytään tarpeettomalta hoidolta ja jatkuvalta epävarmuuden tunteelta.

Mehiläisen Sydäntutkimusyksikkö

Sairaala Mehiläinen Helsinki, Pohjoinen Hesperiankatu 17 A, 00260 Helsinki

Mehiläisellä on Kelan kanssa sopimus valtakirjamenettelystä koskien mm. varjoainekuvauksia ja pallolaajennuksia.

Mehiläisen sydänhoitoon erikoistunut henkilökunta antaa lisätietoja Sydäntutkimusyksikössä tehtävistä varjoainekuvauksista ja toimenpiteistä.

Tiedustelut:
Mehiläisen Sydäntutkimusosasto p. 010 414 4220

Jaa