Needs review

Sijoiltaanmeno

Joillakin ihmisillä olkapää - kuten muutkin nivelet - voi olla yliliikkuva. Tällainen rakenteellisesti löysä nivel saattaa mennä sijoiltaan melko mitättömästäkin vammasta. Kipu ei yleensä silloin ole kovin voimakas ja nivel saattaa myös mennä takaisin paikoilleen lähes itsekseen. "Löysäolkaiset" ovat tavallisimmin nuoria ja hoikkia naisia, miehen vahvemmat lihakset stabiloivat hiukan yliliikkuvan nivelen. Löysän olkapään sijoiltaanmeno ei yleensä aiheuta suuria kudosvaurioita, sillä nivelsiteet venyvät riittävästi vaurioitumatta. Näin sijoiltaanmenokohtausten välillä olka on yleensä täysin oireeton.

Normaali, tukeva ja treenattujen lihasten ympäröimä olkanivelkin voi mennä sijoiltaan, kun niveleen kohdistuu riittävän kova voima. Tällainen tilanne voi syntyä esim. pallopeleissä kovassa yhteentörmäyksessä tai kaaduttaessa niin, että ojennettuun yläraajaan kohdistuu vääntöä. Kipu on usein kova ja yläraaja jäykistyy pakkoasentoon eikä siedä minkäänlaista liikuttelua. Tavallisin sijoiltaanmenosuunta on eteen ja alaspäin, eli olkaluun nuppi tavallaan tippuu kainaloon ja olkalisäkkeen alle tulee tyhjä paikka. Edestä katsoen hartiat näyttävät epäsymmetrisiltä. Sijoiltaan meno aiheuttaa monenlaisia vaurioita ympäröiviin kudoksiin. Tavallisimmin repeää nivelen tiiviste eli labrum, usein lisäksi nivelen etuosan nivelsiteet. Usein nähdään myös selvä kolo olkaluun nupin takareunassa, kohdassa joka iskeytyy sijoiltaan menon yhteydessä lujasti nivelkuopan reunaan.

Sijoiltaan mennyt olkanivel tulisi saada nopeasti paikoilleen. Jos paikalleen asetus viivästyy, voi nivel olla erittäin hankala saada takasin paikoilleen, joskus myös yläraajaan kulkeva hermopunos voi vaurioitua jopa pysyvästi. Paikalleen asetus vaatii yleensä sairaalahoitoa, ainakin rauhoittavaa kipulääkettä, tavan takaa jopa nukutuksen. Jos vamma ei satu ensi kertaa, voi nivel mennä paikoilleen pelkästään "riiputtamalla", eli potilaan maatessa vatsallaan annetaan käsivarren roikkua vapaasti kohti maata tai lattiaa. Kun nivel on saatu paikoilleen, se yleensä sidotaan kantosidokseen, lähinnä kivun lievittämiseksi. Sen sijaan vamman uusimistaipumukseen kantosidehoidolla ei liene merkitystä.

Varsinkin "löysäolkaisilla" vamman uusimisen estoon riittää usein intensiivinen lihaskuntoutus, parhaimmillaan se toteutuu olkapään vammojen hoitoon perehtyneen fysioterapeutin "valmennuksessa". Varsin usein kuitenkin olkapää jää oireilevaksi. Tärkein ongelma ovat uusiutuvat sijoiltaanmenokohtaukset, jotka yleensä tapahtuvat kerta kerran jälkeen helpommin. Tilastojen mukaan nuorilla (alle 30 v.) potilailla sijoiltaan meno uusiutuu jopa yli puolella potilaista. Oireilu voi myös olla lievempää, esim. ns. dead-arm -kohtauksia, jossa käsi valahtaa äkillisesti täysin veltoksi ja "halvaantuneeksi" kun olkapäätä liikuttaa. Halvausoire kestää muutamia minuutteja. Dead-arm -oireilu selittyy sillä, että olkanivel putoaa puoliksi pois paikoiltaan, revennyt labrum puristuu nivelpintojen väliin ja aiheuttaa voimakkaan kipuoireen kautta refleksin tyyppisen lihaslamaannuksen.

Nuorella ja aktiivisella potilaalla olkapään sijoiltaan menossa syntyneet vauriot kannattaa korjata heti ensimmäisen sijoiltaanmenon jälkeen. Myös vanhemmilla ja ei-urheilijoilla leikkaukseen kannattaa turvautua viimeistään toisen tai kolmannen vamman jälkeen. Korjausleikkaus tehdään nykyään lähes aina tähystimellä, eli suuria haavoja ei olkapäähän tehdä.

Ahdasolka-oire

Olkalisäkkeen alaisen tilan ahtaus, eli ns. impingement-syndrooma, aiheuttaa ilman tapaturmaa alkavaa ja usein vähitellen pahenevaa liikerajoitusta ja särkyä olkapään alueelle. Oire on tyypillinen noin 40-60 vuotiailla. Se johtuu osittain ko. tilan rakenteellisesta ahtaudesta, osittain olkapään alueen lihasepätasapainoista. Ahtaus johtaa kahden luun välisessä tilassa jännekalvon ja limapussin jatkuvaan hankaukseen, se taas johtaa kudosten turpoamiseen, joka pahentaa ahtautta. Näin vaiva tavallaan noidankierteenä pahentuu itsekseen. Vaiva voi alkaa myös nuorempana, mutta silloin syynä on yleensä paradoksisesti olkanivelen löysyy ja yliliikkuvuus, joka johtaa nivelen "epäkeskoon" asentoon.

Ahdasolkaoire on yleensä helppo diagnosoida, potilaan kuvaama vaiva on usein tyypillinen, pahinta yleensä jäytävä särky makuuasennossa. Usein tavallinen röntgentutkimus on ainoa tarvittava lisätutkimus. Alkuvaiheessa hoitona käytetään fysioterapiaa ja tulehduskipulääkkeitä, myös kortisonipiikki auttaa usein hyvin, mutta valitettavasti vain ohimenevästi. Kortisoni poistaa väliaikaisesti pehmeiden kudosten turvotuksen, mutta ei ymmärrettävästi kykene helpottamaan luista ahtautta. Parantava hoito on kyseisen ahtaan välin avartaminen poistamalla olkalisäkkeen alapinnasta luuta ja hankauksen aiheuttamaa arpikudosta. Toimenpide tehdään nykyään pääasiassa tähystimellä.

Jännerepeämät

Olkaniveltä ympäröi usean lihaksen jänteistä muodostunut kiertäjäkalvosin eli rotator cuff. Kalvosin ympäröi olkapäätä tiukkana ja sitkeänä noin 3-4 mm paksuna kapselina. Jännerakenteeseen kiinnittyvät lihakset osaltaan auttavat yläraajan liikkeissä, osaltaan myös tukevoittavat olkaniveltä. Kiertäjäkalvosin on nuorella hyvinkin luja rakenne Tavallisempaa onkin, että jännekalvo vammautuessa ei repeä, vaan kiskoo mukaansa palan olkaluuta. Tämän kaltaiset murtumat ovat melko harvinaisia ja vaativat useimmiten leikkaushoidon. Hiukan vanhemmilla ja "rappeutuneemmilla" henkilöillä, käytännössä jo 35-40 ikävuodesta alkaen, kalvosin on hieman haurastuneena helpommin rikkoutuva esim. tilanteissa, joissa yläraaja jää kaaduttaessa taakse ojennettuna vartalon alle. Toinen tyypillinen vammamekanismi on äkillinen nykäys vaikkapa porraskaiteeseen tarrauduttaessa kun on kaatumaisillaan portaikossa.

Kiertäjäkalvosinvauriot saattavat alkuaan olla melko vähäoireisia, tyypillisin vaiva on särky levossa, varsinkin yöllä ei tahdo löytyä yläraajalle sopivaa asentoa. Tämä oire johtuu siitä, että nivel tavallaan vuotaa nivelnestettä ympäristöönsä ja aiheuttaa olkaniveltä ympäröivän limapussin tulehduksen. Toinen tyyppioire on kipu ja heikkous käden nostoliikkeessä sivu- ja etukautta. Jännekalvon läpi ulottuvat repeämät harvoin parantuvat itsekseen, mutta osittaiset rispaantumat ja venähdykset yleensä rauhoittuvat muutamassa kuukaudessa. Täydellisen repeämän hoito on ompelu, joka joissakin tilanteissa voidaan tehdä tähystimellä. Jos leikkaushoito viivästyy, voi reikä jännekalvossa osoittautua varsin isoksi ja hankalasti suljettavaksi. Tällöin saatetaan joutua ompelusaumaa "keventämään" jättämällä raaja leikkauksen jälkeen muutamaksi viikoksi ns. lentokonelastaan.

Jaa