Levottomat jalat on levon ja unen aikana piinaava oireisto, joka johtaa krooniseen väsymykseen ja uupumukseen. Useimmiten se ilmenee jalkojen tuskaisina tuntemuksina levätessä, nukkumaan käydessä tai kesken unen. Jalkoja on "pakko" liikuttaa, lähteä kävelemään. Lääkehoito parantaa elämänlaatua.

Vastaanotolla huomio kiinnittyy helposti ankaraan väsymykseen, jonka perussyy saattaa jäädä piiloon. Oireiston hoito dopaminergisin tai eräin muin lääkkein kohentaa tilannetta usein huomattavasti. Saattaapa puolisonkin virkeys kohentua, kun vieressä nukkujan öinen "vehtaaminen" ja kävelyretket jäävät pois.

Levottomat jalat -oireisto (RLS, restless legs) on kuvattu ensi kerran jo vuonna 1945. Sille on laadittu vasta 10 vuotta sitten kansainväliset ja yhtenäiset diagnostiset kriteerit. Kaikkialla, missä tätä oireistoa on systemaattisesti tutkittu, keskeinen ongelma on sen alidiagnosointi. Naisilla vaiva on yleisempi kuin miehillä, ja se yleistyy iän myötä.

Oireet usein pohkeissa tai säärissä

RLS aiheuttaa tuskallisia ja syvästi epämiellyttäviä jalkojen tuntemuksia levätessä tai nukkuessa. Tavallisimmin oireet kiusaavat nukkumaan mennessä tai herättävät unesta. Ne saattavat kuitenkin aktivoitua jo lyhyenkin paikallaan olon jälkeen.

Teatterikäynnit ja konsertit saattavat jäädä, koska pidempi paikallaan istuminen on mahdotonta. Väsymys haittaa työssä ja harrastuksissa jaksamista ja saattaa aiheuttaa masennusta ja heikentää muistia sekä keskittymiskykyä. Ei ole tavatonta, että diagnoosin selviämiseen mennessä potilaalle on jo ehditty määrätä "pussillinen" uni- ja mielialalääkkeitä.

Oireiden kuvailu on vaikeata. Usein käytettyjä ilmaisuja ovat esim. "kihelmöinti, sureminen, pistely, kirvely, vetäminen, pakottaminen" tms. Vain jalkojen liikuttelu tai kävelemään nouseminen tuo helpotuksen näihin tuskaisiin oireisiin. Useimmiten oireet paikantuvat pohkeisiin tai sääriin, ja ne tuntuvat "syvällä" jalassa. Joskus oireet saattavat levitä myös käsiin, mutta tämä ei ole kovin tavallista.

Huolellinen esiselvitys tarpeen, aina ei ole kyse RLS:sta

Diagnoosin varmistamiseksi on tärkeää tarkistaa oireiston esitiedot huolellisesti ja kiireettömästi, jotta varmistutaan, ettei kyse ole esim. "suonenvedosta", iskiasoireista, raajojen verisuonitaudeista tai ääreishermoston toiminnan heikkenemisestä (neuropatia). Unen laatua saattavat heikentää monet muutkin unenaikaiset ilmiöt kuten kuorsaus, hengityskatkokset ja unen aikainen hampaiden narskuttelu tai pureminen (bruksismi).

RLS-oireistoon liittyy vain niukalti, jos lainkaan, objektiivisesti havaittavia löydöksiä. Tyypillisesti esim. neurologisessa lääkärintarkastuksessa ei tule esiin mitään poikkeavia, RLS:lle ominaisia löydöksiä. Diagnoosi perustuu keskeisesti potilaan kuvaukseen oireista. Diagnoosin varmistamiseksi voidaan tarkentavasti käyttää apuna eräitä neurofysiologisia tutkimuksia, esim. unipatjatutkimusta, ENMG:tä ("hermosähkötutkimus") tai EEG:tä (aivosähkökäyrä).

Hoito parantaa elämänlaatua

Dopamiinilääkitys tuo selvän ja dramaattisen avun oireistoon. Tämä seikka on johtanut selvittämään dopamiinin merkitystä RLS:ssa. Dopamiinin teho huomattiin, kun potilaat, joilla oli Parkinsonin tauti ja RLS, raportoivat lääkityksen tehonneen suotuisasti RLS-oireisiin.

On painotettava, että RLS ja Parkinsonin tauti ovat kaksi erillistä asiaa, eivätkä ne esim. "ennusta" toisiaan tms. Parkinsonin taudissa dopamiinivajauksen syynä on vähitellen etenevä dopamiinia tuottavien solujen tuhoutuminen. Tällaisesta rappeutumisprosessista ei RLS:n kohdalla ole viitteitä eikä näyttöä.

Potilailla, joiden oireistoon liittyy alentunut varastoraudan määrä, rautalääkitys saattaa korjata tilanteen oleellisesti. Rutiininomaisesti rautaa ei pidä RLS:n hoidoksi käyttää, ellei tällaista rautavajetta ole. Jos elimistön rautavarastot ovat kunnossa, liiallinen raudan saanti voi olla suorastaan terveydelle haitallista.

Hoidon tarkoitus on ensi sijaisesti elämänlaadun parantaminen. Sillä ei pyritä hidastamaan tai muuntaman oireiston muuntumista tai progressiota iän myötä. Asetelma on oleellisesti toinen kuin esim. Parkinsonin taudissa, jossa kyse on jatkuvasti etenevästä degeneratiivisesta prosessista.

Ensisijaiseksi hoidoksi ovat muodostuneet alun perin Parkinsonin taudin hoitoon kehitetty L-dopa ja ns. dopamiinagonistit eli lääkkeet, jotka toimivat aivojen oman dopamiini-hermovälittäjäaineen tapaan. Lääkeannokset ovat varsin pieniä verrattuna esim. Parkinsonin taudissa tarvittaviin annoksiin. Annokset ajoitetaan iltaan siten, että lääkevaikutus ehtii kohdentua oireiden tyypilliseen alkamisaikaan.

Jo vastaanotolla kannattaa etukäteen hahmotella optimaalisen annoksen etsiminen siten, että aloitusannos on pieni, ja sitä lisätään vähitellen optimaalisen hoitotuloksen saavuttamiseksi. Jos oireisto ilmenee jo lyhyenkin levon aikana, esim. alkuillan TV-uutisia katsottaessa, annostelua voi varoen jakaa useammalle antokerralle.

Mikäli dopaminergisin lääkkein ei toivottua tulosta saavuteta, tai jos niiden käyttö ei syystä tai toisesta ole mahdollista, valittavana on muitakin toimivia vaihtoehtoja.

Ns. tavanomaisilla uni-/nukahtamislääkkeillä tai rentouttavilla/rauhoittavilla lääkkeillä ei RLS:n hoidossa ole juurikaan apua. Myös tavanomaiset särkylääkkeet (ns. tulehduskipulääkkeet), lihaskramppien hoitovalmisteet ja erilaiset voiteet ovat käytännössä tehottomia. RLS syntyy keskushermoston liikejärjestelmien varsin mutkikkaan häiriön seurauksena, jossa tavanomaisten tulehduskipulääkkeiden kohteena olevilla elimistön tulehdusreaktioita ja kipua välittävillä kemiallisilla välittäjäaineilla ei ole osaa eikä arpaa.

Kansainvälinen Levottomat jalat -diagnoosikriteeristö

  • Pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja (raajoja) voimakkaiden, negatiivisten (tuskaisten), vaikeasti kuvailtavien oiretuntemusten vuoksi
  • Oire tulee esiin tai pahenee vain levossa
  • Liikkuminen tai raajan/raajojen muu stimulaatio (esim. hieronta) tuo tilapäisen helpotuksen oireeseen
  • Oireet ilmenevät ensisijaisesti iltaisin ja/tai öisin
Jaa