Ylipaino ja kuorsaus ovat nyky-yhteiskunnassa yleistyviä ongelmia. Lievänä esiintyessään kuorsaus on merkki tilapäisesti lisääntyneestä vastuksesta ylähengitysteissä unen aikana, mutta vaikeissa tapauksissa kuorsaus on terveyshaitta kuorsaajalle ja koko perheelle. Yli 25 % suomalaisista miehistä kuorsaa säännöllisesti, mutta kuorsaavien naisten osuus on huomattavasti pienempi. Yleensä kuorsaus johtuu ahtaista hengitysteistä. Tänä päivänä kuorsaukseen hoitoon löytyy useita hoitovaihtoehtoja.

Useimmiten lihavien ongelma

Kuorsauksen ääni syntyy, kun sisäänhengityksen pyörteinen ilmavirtaus aiheuttaa pehmeän suulaen matalataajuisen värähtelyn. Tyypillisimmillään kuorsaava potilas on selkeästi ylipainoinen, jolloin kaulan ympärysmitta kasvaa ja nielun rakenteet löystyvät ja venyttyvät. Kuorsaus aiheuttaa katkonaisen unen, mikä kostautuu päiväväsymyksenä ja torkahtelutaipumuksena.

Kuorsaus häiritsee helposti myös kuorsaajan vieruskaveria. Ongelman pahetessa perhesopu alkaa kärsiä ja vieruskaveri siirtyy lopulta toiseen makuuhuoneeseen. Viimeistään tässä vaiheessa kuorsaaja hakeutuu yleensä lääkärin vastaanotolle, missä voidaan selvittää kuorsausta aiheuttavat tekijät ja suunnitella vaivan hoito.

Hengitysteiden ahtauteen voi olla monta syytä

Kuorsauksen syynä on useimmiten nielua tai nenää ahtauttavat rakenteet: kookkaat nielurisat, venyttynyt pehmeä suulaki tai ahtaat nenäkäytävät. Joissakin tapauksissa nenän ja nielun rakenteet ovat normaalit, jolloin kuorsauksen syy jää tuntemattomaksi. Uniapneassa kuorsaus aiheuttaa hengityskatkoksia, jotka voivat pitkäkestoisina alentaa veren happipitoisuutta merkittävästi.

Korvalääkärin vastaanotolla tutkitaan tarkoin ylähengitysteiden rakenteet ja kiinnitetään erityinen huomio pehmeän suulaen muotoon sekä pikkukielen ja nielurisojen kokoon. Pahimmassa tapauksessa nielussa näkyy vain suulaki, jolloin pikkukieli ja nielurisat ovat kielen tyven peitossa. Myös vääristynyt purenta voi ahtauttaa alanielua työntämällä kielen tyveä taaksepäin.

Kuorsauspotilaan nenähengityksen tutkiminen on myös tärkeää. Nenäkäytävien rakenteet tutkitaan tarkoin vastaanotolla ja nenäontelon virtausvastusta voidaan tutkia myös erityislaitteella ns. rhinomanometrillä. Nenän tukkoisuus aiheuttaa korostuneen suuhengityksen, joka myös lisää kuorsausta. Nenää ahtauttavia rakenteita ovat turpeat limakalvot, polyypit ja nenän väliseinän vinous.

Hoito valitaan syyn mukaan

Kuorsausta on aikaisemmin hoidettu yleisesti leikkaushoidolla, jossa poistetaan nielun normaalia pehmytkudosta ja suurentuneet nielurisat. Useimmilla potilailla kuorsaus vähenee, mutta seurauksena voi olla kiristyneet kudokset nielun alueella. Tällä hetkellä kuorsausleikkauksia tehdään yhä vähemmän. Tehokas painonpudotus, oikea ruokavalio ja asentohoito voivat vähentää kuorsausta jo merkittävästi. Asentohoidolla pyritään estämään selällään nukkumista asettamalla esim. tennispalloja yöpuvun selkään.

On myös olemassa tyynyjä, jotka estävät selällään nukkumista. Hammaskiskojen avulla voidaan siirtää alaleukaa eteenpäin, jolloin kielen tyviosan takana oleva ilmatila suurenee ja kuorsausääni vaimenee. Allergisessa nuhassa kortisoninenäsumutteet supistavat nenän limakalvoja, jolloin nenähengitys paranee ja kuorsaus vähenee. Nenän väliseinän vinous voidaan suoristaa leikkauksella, jolloin nenäkäytävät avartuvat ja nenähengitys paranee.

Lasten kuorsauksen syynä on yleensä suurentuneet nielu- ja kitarisat, jotka voidaan poistaa leikkauksella ja näin vähentää kuorsausta ja mahdollisia hengityskatkoksia. Aikuisillekin voidaan tehdä nielurisaleikkaus, jonka yhteydessä tarvittaessa typistetään venyttynyt pikkukieli ja samalla voidaan myös käsitellä pehmeä suulaki ns. kuumennushoidolla eli RFA:lla (Radio Frequency Ablation).

Uusi hoitovaihtoehto kuorsaukseen

RFA- eli kuumennushoitoa on käytetty lääketieteessä jo yli 30 v. ajan mm. sydämen rytmihäiriöiden hoitoon. Aikaisemmista kuorsausleikkauksista poiketen RFA:lla voidaan hoitaa nielun löysiä ja venyttyneitä rakenteita myös leikkaussalin ulkopuolella lääkärin vastaanoton yhteydessä. Toimenpiteen aluksi pehmeä suulaki puudutetaan, jonka jälkeen RFA-elektrodi viedään pehmeän suulaen limakalvon läpi lihaskerrokseen ja kudos kuumennetaan 60-80 ◦C lämpötilaan. Elektrodi viedään 6-8 eri kohtaan ja lämpöreaktion seurauksesta kudoksen valkuaisaineet saostuvat ja aiheuttavat paikallisen kudostuhon.

Kokonaisuudessaan toimenpide kestää noin yhden tunnin. Paranemisvaiheessa alueelle syntyy arpea, joka kiristää venyttyneitä kudoksia. Toimenpiteen jälkeen voi olla kurkkukipua ja turvotuksen tunnetta muutaman päivän, mutta töihin voi mennä jo seuraavana päivänä. Hoito voidaan tarvittaessa uusia aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Myös nenän tukkoisuuteen voidaan käyttää RFA-hoitoa. Lämpöhoidolla käsitellään nenän kuorikoiden turpeita limakalvoja, jolloin nenähengitys paranee. Nenän lämpöhoidossa riittää yleensä yksi käsittely.

Kärsiessäsi kuorsauksesta varaa aika Mehiläisen korvalääkärille, joka suorittaa alkututkimuksen ja arvioi Sinulle sopivimman hoitomuodon. Mikäli hoidossa päädytään RFA-käsittelyyn, voidaan se yleensä suorittaa jo seuraavan vastaanottokäynnin yhteydessä.

Jaa