- Valtaosa urheiluvammojen kirurgiasta onnistuu hyvin ja tuo jatkoaikaa urheilu-uralle, sanoo ortopedi Timo Järvelä.Urheiluvammat eivät enää merkitse loppua harrastukselle. Hyvä kirurgi pystyy korjaamaan pahatkin vauriot. Tavoitteena on, että urheilija kykenee jatkamaan lajissaan.

Harva aktiiviurheilija selviää ilman yhtään tapaturmaa tai rasitusvammaa. Useimmat vammat paranevat itsekseen levon ja kuntoutuksen avulla. Joskus leikkaus on ainoa vaihtoehto, jotta urheilija voi jatkaa lajiaan omalla tasollaan.

– Noin 10-15 prosenttia urheiluun liittyvistä vammoista päätyy leikkaukseen. Kirurgiseen toimenpiteeseen turvaudutaan silloin, kun sille on selvä tarve, kertoo ortopedi Timo Järvelä Tampereen Mehiläisestä.

Kokenut lääkäri osaa arvioida vaurion vakavuuden nopeasti tutkiessaan vammakohtaa ja selvittäessään sen syntytapaa. Tarvittaessa lääkäri pyytää kuvantamistutkimuksia – tavallisesti röntgen- tai magneettikuvausta –, joilla vamman luonne ja leikkauksen tarve tarkentuvat.

Vääntymisiä ja rasitusta

On tärkeää, että kuvantamislöydös sopii oireeseen. Jos niiden välillä on ristiriita, tehdään lisätutkimuksia. Joskus kivut ovat lihasperäisiä ja johtuvat yksinkertaisesti vääränlaisesta harjoittelusta. Silloin hoitona on harjoittelun muuttaminen.

Magneettikuvaus on tärkeä tutkimusmenetelmä muun muassa rasitusmurtumien toteamisessa. Ylirasitus voi aiheuttaa esimerkiksi ”juoksijan tai hyppääjän polven”. Rasitusvammoja päätyy harvemmin leikkauspöydälle, mutta joskus niitäkin joudutaan korjaamaan kirurgisesti, jos ne eivät parane itsestään.

– Yleisin leikkauksen aihe ovat tapaturmaisesti syntyneet urheiluvammat, kuten polven, nilkan ja olkapään vääntymiset, Järvelä kertoo.

Eniten polvivammoja syntyy salibandyssä ja jalkapallossa. Olkapäät sen sijaan ovat kovimmilla kontaktilajeissa, kuten jääkiekossa. Nilkkavammoja sattuu herkästi suunnistuksessa, kori- ja lentopallossa, mutta myös jalkapallossa.

Polvi kuntoon tähystysleikkauksella

Noin 10-15 prosenttia urheiluun liittyvistä vammoista päätyy leikkaukseen. Kirurgiseen toimenpiteeseen turvaudutaan silloin, kun sille on selvä tarve.Polven kierukka- ja eturistisidevammat eivät parane itsestään. Ne leikataan muutamien viikkojen päästä tapaturmasta.

– Nuorilla urheilijoilla polvikierukan repeämät yritetään aina korjata, koska nivelkierukka on polven iskunvaimennin ja suojaa polvea. Jos kierukkarepeämä ei ole korjattavissa, revennyt osa poistetaan tähystystoimenpiteenä. Sen jälkeen urheilun voi aloittaa jo parin viikon kuluttua.

Eturistisiteen korjaus on isompi toimenpide ja se tehdään useimmiten tähystysleikkauksena.

Eturistiside korjataan joko yhden tai kahden siirteen tekniikalla riippuen vamman laadusta ja potilaasta.

Yhden siirteen tekniikkaa hyödynnetään kun polveen ei tule kohdistumaan jatkuvaa erittäin voimakasta rasitusta. Kahden siirteen tekniikka eli tuplasiirteellä tehtävä korjaus hyödyttää erityisesti huippu-urheilijoita, joiden polveen kohdistuu voimakasta rasitusta, joka edellyttää vahvaa kiertojäykkyyttä.

Järvelä on tuplasiirretekniikan pioneeri Suomessa. Hän on tehnyt noin 500 eturistisideleikkausta tuplasiirteillä. Leikkaus kestää noin tunnin, ja se tehdään selkäydinpuudutuksessa päiväkirurgisena toimenpiteenä. Urheilijalta menee puolisen vuotta pelikuntoiseksi toipumiseen.

Nilkka paranee myös ilman leikkausta

Nilkan nivelsidevammoista valtaosa paranee itsestään muutamassa kuukaudessa nilkkatuen ja tasapainolaudalla tehdyn kuntoutuksen avulla.

– Jos nilkka ei tule kuntoon puolessa vuodessa tai nivelsiteet pettävät toistuvasti, harkitaan leikkausta. Kymmenisen prosenttia nilkkavammoista hoidetaan kirurgisesti.

Tähystyksessä todetaan ja hoidetaan ensin mahdolliset rustovauriot ja sen jälkeen kirurgi kiristää löystyneet tai katkenneet nivelsiteet oikeaan mittaansa ja kiinnittää ne ns. ankkureilla pohjeluuhun.

Urheilija pääsee takaisin lajinsa pariin noin kolmen kuukauden kuluttua.

Akillesjännetulehduksen taustalla on usein ylirasitustila, jonka hoitona on lepo, venyttelyt, fysioterapia ja tulehduskipulääkkeet. Jos tämä konservatiivinen eli muu kuin kirurginen hoito ei auta, leikkaus voi olla tarpeen. Katkennut akillesjänne korjataan yleensä avoleikkauksessa välittömästi vamman tapahduttua.

Jatkoaikaa uralle

Olkapään sijoiltaan meno aiheuttaa yleensä olkapään etuosan rustorenkaan repeämän. Ensimmäinen sijoiltaan meno voidaan hoitaa konservatiivisesti levolla ja urheilutauolla. Vamman toistuessa on syytä tehdä tähystysleikkaus, jossa rustorengas kiinnitetään takaisin luuhun ankkurin ja lankojen avulla.

Toipuminen takaisin urheiluun ja varsinkin kontaktilajeihin kestää puolisen vuotta ja edellyttää fysioterapiakuntoutusta ja aktiivista omaa harjoittelua, mikä on oleellista kaikkien leikkausten jälkeen. Valtaosa urheiluvammojen kirurgiasta onnistuu hyvin ja antaa pitkän jatkoajan urheilijan uralle.

Jaa