Muotoilija, taiteilija, toimitusjohtaja Markku PiriEnsimmäinen työpaikkani Marimekon suunnittelijana tarjosi oivaa jatkokoulutusta kokonaisvaltaiseen suunnitteluajatteluun: mielikuva, kokemus tuotteesta syntyy erilaisten asioiden yhteisvaikutuksesta. Muotoilujohtamisesta Marimekossa ei puhuttu, jälkeenpäin tarkastellen kyse oli intuitiivisesta Design Managementistä, pyrkimyksestä kokonaisuuden hyvään hallintaan.

Ihmisen hyvinvoinnissa on kyse myös pyrkimyksestä kokonaisuuden hyvään hallintaan. Ihminen ei ole kone, jonka osia voidaan vain tarpeen tullen korjata tai vaihtaa, vaan monimutkainen kokonaisuus fysiikkaa, kemiaa ja hengen voimaa, joka toimii alttiina erilaisille vaikutuksille ja pyrkimyksille, suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan. Vanha sananlasku yksinkertaistaa: terve sielu terveessä ruumiissa. Ajatuksen ”ruumiista” voisi laajentaa käsittämään elinpiirin, kodin, työympäristön, ja terveydenhoidonkin kohtaamispaikat, vastaanotot, klinikat, sairaalat. Inspiroiva, ajatuksella, lämmöllä ja taidolla toteutettu miljöö luo pohjaa ihmisen toimien onnistumiselle ja hyvinvoinnille elämässä.

Suomalaiset suunnittelun ihanteet ja ilmentymät ovat muuttuneet sadassa vuodessa. Kansallisromantiikan ajan (1890–1915) rakennukset ja interiöörit olivat orgaanisia, polveilevia, epäsymmetrisiä, mielikuvituksellisia. Lämpimät värit, luonnonaiheet ja metsien magia näkyivät miljöissä, esineissä, ornamentiikassa, tunteessa. Tämän aikakauden tilat ovat ihmisystävällisiä ja kotoisia; kylmä talvi pidettiin ulkona. 

Moderni arkkitehtuuri ja puhtaan muotoilun pyrkimys toi meillä talvipakkaset sisälle. Huoneista tuli matalia laatikoita ja väri-ihanteeksi ”raikas” valkoinen, johon arkkitehdit ja suunnittelijat (mustissa vaatteissaan) osaavat helpoimmin yhdistää marraskuisen harmaan, sen mustan ja kalvakkaan koivupuun vaalean. Suomalaisista asunnoista tuli tilavuudeltaan asukasta kohden Euroopan pienimpiä. 1960-luvulta alkanut kaupungistuminen loi nopeasti kyhättyjä elementtilähiöitä vailla ajatusta, laatua, iloa ja tyyliä. On vaikea ajatella, etteikö ankeassa ja pienessä lähiölaatikossa ajateltaisi helpommin rumia ajatuksia ja voitaisi huonosti…

Suomalaiset tietävät kuntoilun eduista. Ruumiin lisäksi sieluakin tulisi ruokkia ja hoitaa. On tärkeää, että ihminen muistaa kaivata kauneutta ja harjoittaa kaikkia aistejaan! Kauneuden ympäröimänä ja aistit valppaina voi tuntea olevansa kokonainen: ruumis ja pää yhtä. Kannattaisi välillä pysähtyä, katsoa ympärilleen ja tuumata sitä visuaalista maailmaa, jonka on elämänpiirikseen virittänyt.

Hyvinvoinnin ammattilaisten pitäisi vastaavasti hoitomiljöitä suunnitellessa ja toteuttaessa miettiä muitakin kuin hygienia- ja lyhyen tähtäimen tehokkuuskriteereitä. Terveyteen ja hyvinvointiin ei voi edistävästi vaikuttaa miljöö, joka on kalsea, kolkko ja kliininen. Ihmisläheinen, lämmin, kotoisa, viihtyisä ja virikkeellinen ovat hoitomiljöiden kustannustehokkaimmat muotoilukriteerit

Jaa