Nykyaikainen gynekologinen kirurgia on pääosin joko päivä- (PÄIKI) tai lyhytjälkihoitoista (LYHKI) kirurgiaa. Potilas voi leikkauksen jälkeen lähteä kotiin joko samana tai leikkauksen jälkeisenä päivänä. Uusimmilla leikkausmenetelmillä pystytään säästämään potilasta kivuilta, ja kuntoutuminen on nopeampaa.

Hoitoaikojen lyhentymisen ovat mahdollistaneet videoavusteisten tähystysleikkausmenetelmien käyttöönotto ja uudet virtsankarkailun leikkausmenetelmät (TVT- ja TOT-leikkaukset) sekä toisaalta anestesiatekniikoiden kehittyminen. Sairausloma-ajat ovat myös lyhentyneet aiemmasta 3-4 viikosta tavallisesti 1-2 viikkoon.

Kohdunpoisto - yleisin gynekologinen leikkaus

Tavallisimmat hyvänlaatuiset syyt kohdunpoistoon ovat oireita aiheuttavat tai suuret lihaskasvaimet eli myoomat, runsaat ja kivuliaat kuukautisvuodot sekä kohdun laskeuma.

Nykyään kohdunpoisto tehdään joko emättimen kautta (vaginaalinen hysterektomia) tai tähystysleikkauksena eli laparoskopia-avusteisesti (laparoskooppinen hysterektomia). Tällöinkin kohtu poistetaan emättimen kautta. Molemmilla tekniikoilla on omat etunsa, mutta yhteistä niille on nopea leikkauksesta toipuminen.

Perinteiset vatsanpeitteiden kautta tapahtuvat avoleikkaukset (abdominaalinen hysterektomia) ovat lähes kokonaan jääneet pois. Vain erittäin suuri kohtu ja isot munasarjakasvaimet poistetaan avaamalla vatsanpeitteet.

Vaginaalisen kohdunpoiston etuna on mm. se, että toimenpide voidaan tehdä selkäpuudutuksessa. Jos kyseessä on kohdunlaskeuma, poistetaan kohtu aina emättimen kautta. Kohdun laskeumaan usein liittyvät rakon laskeuma eli kystoseele tai peräsuolen pullistuma eli rektoseele voidaan korjata samalla kertaa.

Jos tarkoitus on poistaa kohdun lisäksi myös sivuelimet eli munasarjat ja munatorvet, tehdään toimenpide yleensä laparoskopia- eli tähystysavusteisesti, jolloin sivuelinten poisto helpottuu.

Virtsankarkailun korjausleikkaus voidaan tehdä paikallispuudutuksessa

Ponnistuksessa tapahtuva virtsankarkailu eli stress-inkontinenssi voidaan korjata leikkauksella, jos lantionpohjan lihasharjoitukset eivät ole auttaneet tai jos vaiva on alun perin hyvin hankala. Viime vuosien merkittävin kehitysaskel gynekologisessa kirurgiassa onkin tapahtunut nimenomaan virtsankarkailun leikkaushoidossa. Noin seitsemän vuotta sitten otettiin käyttöön uusi, mullistava leikkausmenetelmä: TVT-leikkaus (TVT = Tension-free Vaginal Tape). Se syrjäytti nopeasti kaikki vanhat menetelmät.

TVT-leikkauksessa virtsaputken alle asetetaan paikallispuudutuksessa tukiverkko, jonka päät viedään erityisinstrumenttien avulla häpyluun takaa vatsanpeitteiden päälle. Verkon päät katkaistaan, ja verkko jää ilman kiristystä tukemaan virtsaputkea estäen virtsan lirahtamisen ponnistaessa.

TVT-leikkauksen tulokset ovat erittäin hyvät; jopa yli 90 prosentilla ponnistusinkontinenssi paranee täysin, ja vielä seitsemän vuoden kuluttuakin yli 80 prosenttia leikatuista on tyytyväisiä tilanteeseen. Leikkaukseen on liittynyt jonkin verran häpyluun takaisia verenkertymiä, jotka yleensä häviävät ajan mittaan itsestään. Myös tilapäistä virtsaamisvaikeutta saattaa esiintyä, jos ripustuksesta on tullut liian tiukka.

Vuoto-ongelmien vähentämiseksi verkon pujotus alettiin tehdä eri kohdasta, ja noin kolme vuotta sitten tuli käyttöön TOT-leikkaus, jossa verkko pujotetaan erityisneulojen avulla obturator-kuopan kautta (TOT = Transobturatoric Tape). Alustavien kokemusten mukaan paranemistulokset ovat yhtä hyviä kuin TVT-leikkauksella, mutta verenpurkaumia ja leikkauksen jälkeisiä virtsaamisongelmia on esiintynyt vähemmän. Nykyään TOT-leikkaus on suurelta osin syrjäyttänyt TVT-tekniikan. Näin on tapahtunut myös Mehiläisessä.

Tähystysmenetelmä soveltuu kohdun sivuelinten leikkauksiin

Sivuelimiin kohdistuvat leikkaukset, joissa poistetaan esim. munasarjakystia ja -kasvaimia, tehdään sterilisaatiota tai leikataan endometrioosia, tehdään lähes yksinomaan videoavusteisella tähystystekniikalla eli laparoskooppisesti. Myös akuutit gynekologista leikkausta vaativat sairaudet, kuten kohdunulkoiset raskaudet, munasarjakystien repeämät tai kiertymä, leikataan laparoskooppisesti. Laparoskopia on myös erittäin käyttökelpoinen ja hyödyllinen toimenpide akuuttien ja kroonisten lantion alueen kiputilojen selvittelyssä.

Laparoskooppisen toimenpiteen jälkeen potilaat voivat kotiutua usein jopa samana päivänä tai viimeistään leikkauksen jälkeisenä päivänä.

Laskeumien leikkaukset tehdään yleensä selkäpuudutuksessa

Laskeumissa voi olla kyse joko kohdun tai rakon laskeumasta (kystoseele) tai peräsuolen pullistumasta (rektoseele). Nämä voivat esiintyä myös samanaikaisesti. Laskeumaleikkauksen yhteydessä kohtu voidaan poistaa, mutta se ei ole välttämätöntä, jos potilas ei sitä halua.

Rakon laskeuman oireena voi olla virtsarakon tyhjentämisvaikeus eli huono virtsantulo, tai joskus virtsankarkailu. Rektoseele taas aiheuttaa ulostamisongelmia. Suuren laskeuman kyseessä ollen voi myös emättimen tai kohdun napukan limakalvo hankautua rikki. Jos laskeumasta on selvää haittaa, se on syytä ilman muuta leikkauksella korjata. Laskeumaleikkaukset tehdään useimmiten selkäpuudutuksessa. Virtsakatetria pidetään yön yli. Aamulla potilas voi kotiutua, jos virtsaaminen sujuu ongelmitta.

Viime aikoina laskeumien korjauksissa on alettu entistä enemmän käyttää erilaisia verkkoja. Verkkojen käytöllä pyritään saamaan tukevampi ja pitempään kestävä lopputulos. Laskeumien taustalla on usein potilaan oman sidekudoksen heikentyminen, joten pelkästään sitä käytettäessä laskeuma helposti uusiutuu.

Laskeumaleikkausten jälkeinen sairausloma-aika harkitaan tapauskohtaisesti, mutta yleensä se on huomattavasti pidempi kuin muissa gynekologisissa leikkauksissa. Varsinkin raskasta työtä tekevillä jopa 4-6 viikon sairausloma on paikallaan.

Jaa