Emilia Vuorisalmi Mehiläinen
Jos et näe omaa polkuasi, luo omasi
Julkaistu: 
13.4.17 klo 12:21

Joillekin on selvää jo nuorena, mitä he haluavat elämältään. Monille meistä oman paikan löytäminen on kuitenkin pidemmän matkan takana. Joskus matkan varrella saatamme kadottaa oman sisäisen äänemme. Silloin voi olla hyvä pysähtyä ja kuunnella kehoaan ja itseään.

Paluu lapsuuteen saattaa selkiyttää ajatuksia

Joskus lapsuuteen palaaminen saattaa muistuttaa meitä niistä asioista, jotka olemme unohtaneet. Esimerkiksi minä olen aina rakastanut olla liikkeellä; pienenä olin harvoin paikallani ja vanhempanikin muistavat hyvin, että juoksin yleensä paikasta toiseen. Olin hyvin kilpailunhaluinen ja rakastin voittamisen tuomaa fiilistä. Lapsuuden vapaa-ajat vietin enimmäkseen yleisurheilu- ja tenniskentillä.

Urheilun lisäksi rakastin kehitellä pikkubisneksiä. Myin mitä milloinkin. Välillä pirtelöä ovelta ovelle skootterilla ajellen, välillä herneitä tienvarressa. Yhtenä kesänä järjestimme sisareni kanssa kaupunkilaislapsille kesäleirin, jossa opetimme mm. eläintenhoitoa, ratsastusta, näyttelemistä ja perhosten keräilyä.

Rakastin myös esiintymistä. Mitä suurempi yleisö, sen parempi. Ohjelmistoon kuului kaikkea Shakespearen Kuningas Learista Madonnan Like a Virginiin. Koulussa minua kiinnostivat biologia, matematiikka ja kemia. Halusin ymmärtää paremmin, miten ihmiskeho toimii.

Kun lukion jälkeen tuli aika valita jatko-opiskelupaikka, oloni oli hyvin ristiriitainen. Tuntui vaikealta valita vain yksi asia, johon keskittyä. Minua kiinnosti niin kauppakorkeakoulu kuin teatterikorkeakoulukin, mutta jokin sisälläni sai minut kaikesta huolimatta hakemaan lääketieteelliseen. 

Pääsin sisään lääkikseen ja nautin opinnoista täysillä. Joka päivä oli täynnä uutta ja jännittävää. Meillä oli tiivis tiimi opiskelukavereiden kanssa. Opintojen edetessä huomasin taas monien asioiden ja erikoisalojen kiinnostavan minua. Kun valmistuminen häämötti, tuntui haastavalta valita yksi alue johon erikoistua.

Palaset loksahtivat paikoilleen

Valmistuin yleislääkäriksi ja etsin muutaman vuoden omaa paikkaani lääketieteen maailmassa. Sitten elämä puuttui peliin ja parisuhteen päätyttyä kiinnostuin siitä, miten rakkaus vaikuttaa hyvin hyvinvointiimme. 

Mitä enemmän perehdyin tieteeseen rakkauden takana, sitä vahvemmin tunsin löytäneeni oman juttuni. Opin ymmärtämään paremmin kuinka lepo, ravinto, liikunta, toimivat sosiaaliset suhteet ja merkityksellinen työ edistävät terveyttämme. Näin, miten matkallani oli ollut tarkoitus ja kuinka voisin yhdistää eri kiinnostuksen kohteeni toimivaksi kokonaisuudeksi. 

Kirjoitin aiheesta kirjan Sekaisin Lovesta ja perustin mediayhtiön, jonka tehtävänä on pakata tiedettä ymmärrettävään muotoon. Lääkärinä minulle on tärkeää luoda molemminpuolinen luottamussuhde potilaideni kanssa. Siksi varaan vastaanotollani Mehiläisessä tavallista enemmän aikaa potilaille, jotta voimme käydä rauhassa läpi heidän elämäntilanteensa. Vihdoin pystyn pikku-Emilian tavoin yhdistämään luovuutta, yrittelijäisyyttä ja tiedettä.

Olemme kaikki yksilöitä. Toisille meistä tärkeää on jännitys ja riskienotto unelmien toteuttamiseksi ja toisille tärkeämpää on turvallisuus ja tasaisuus. Jos sinusta tuntuu, että oman suunnan ja paikan löytäminen on haastavaa, älä pelkää kokeilla eri asioita. Pysähdy ajoittain kuuntelemaan itseäsi ja mieti mitä tekisit jos rahalla ja muiden mielipiteillä ei olisi merkitystä. Jos oma polku ei ole näkyvissä, niin se on vain raivattava ja niin syntyy tiennäyttäjiä.

Lue myös: Lääkäri Emilia Vuorisalmi huolissaan nuorten liiallisesta sosiaalisen median käytöstä

Emilia Vuorisalmi

 

Blogitekstin on kirjoittanut yleislääkäri Emilia Vuorisalmi, joka kannustaa kaikkia luottamaan itseensä ja luomaan oman polun, jos valmista polkua ei ole vielä olemassa.

 

Jatka keskustelua blogin aiheesta Mehiläisen Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissä!

Jaa