Astma on keuhkoputkien limakalvojen tulehduksellinen sairaus, joka aiheuttaa keuhkoputkien vaihtelevaa ahtautumista. Aikuisista astmaa sairastaa 4-6 prosenttia suomalaisista, minkä lisäksi ajoittaisista astman kaltaisista oireista kärsii noin kymmenen prosenttia väestöstä. Suomessa on krooniseen astmaan erikoiskorvattuja lääkkeitä saavia potilaita yli 200 000.

Osalla astmaa sairastavista on atooppinen taipumus, joka on vahvasti perinnöllinen. Tällaisilla henkilöillä limakalvojen tulehdus syntyy, kun elimistö herkistyy yleensä vaarattomille ympäristön hiukkasille, kuten eläin- tai siitepölyille. Tällöin puhutaan allergisesta astmasta, jota sairastavat erityisesti lapset ja nuoret.

Noin puolella aikuisista astmaa sairastavista on ei-allerginen astma, jolloin atooppista taipumusta ei todeta. Ei-allergisen astman syytä ei varmuudella tiedetä, mutta esimerkiksi tupakointi ja monet muut ympäristön ärsykkeet voivat aiheuttaa sitä. Suomalaisen tutkimuksen mukaan 29 % työikäisten miesten ja 17 % naisten astmoista johtuu mahdollisesti työperäisistä syistä.

Oireet ovat moninaiset

Astman oireet ovat moninaisia ja erilaisia eri potilailla. Oireisto vaihtelee usein samallakin potilaalla kuukaudesta toiseen. Tavallisimpia astman oireita ovat limaneritys, yskä, hengityksen vinkuminen ja hengenahdistus. Aamuyöllä tai varhain aamulla ilmenevä oireilu on astmalle tyypillistä. Astman ilmaantumista edeltää usein heinänuha, muu allerginen nuha tai atooppinen ihottuma.

Oireet alkavat tavallisesti pitkittyneen hengitystietulehduksen jälkeen, flunssan yhteydessä tai kun hengitysteihin tulee ärsyttäviä tai allergisoivia hiukkasia. Siitepölylle allergiset oireilevat tyypillisesti kevät- tai kesäaikaan. Pakkanen aiheuttaa oireilua useimmille astmaa sairastaville. Monesti esiintyy hengenahdistusta, joka saattaa liittyä rasitukseen, tai hengityksen vinkumista. Oireet voivat ilmetä parissa päivässä tai kehittyvät hitaasti, kuukausien tai vuosien mittaan. Oireet voivat välillä kadota pitkiksi ajoiksi ja ilmaantua taas uudestaan.

Kolmasosalla pitkään yskijöistä todetaan myöhemmin astma. Yskä voi olla kuivaa, mutta usein keuhkoista erittyy kirkasta vaaleaa limaa. Keuhkoputket saattavat ahtautua, kun yskä jatkuu. Tällöin hengitys vaikeutuu ja alkaa vinkua. Kun tulehtuneet limakalvot altistuvat ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle, hajuille tai rasitukselle, keuhkoputket alkavat supistella ja lisäävät limaneritystä. Keuhkot eivät toimi riittävästi ja astmaa sairastava tuntee hapen loppuvan.

Passiivinenkin tupakointi on pahasta, ja ulkoilman saasteet lisäävät astmakohtausten vaaraa ja hengitystieoireita.

Jo alkavassa astmassakin esiintyy keuhkoputkien limakalvotulehdusta. Hoitamaton astmatulehdus voi aiheuttaa joskus sen, että pienet keuhkoputket jäykistyvät. Suurimmalla osalla astmapotilaista keuhkojen kohtausten välinen toiminta pysyy hyvänä useitakin vuosia.

Varhainen diagnoosi ja hoidon aikainen aloitus voivat hidastaa astman etenemistä ja keuhkojen toiminnan huononemista.

Muita astman tavoin oireilevia sairauksia

Tärkeimpiä erotusdiagnostisia sairauksia ovat keuhkoputkitulehdus, poskiontelotulehdus ja primaarinen hyperventilaatio, keuhkoahtaumatauti (COPD), sydänsairaus, ruokatorven takaisinvirtaus, tapayskä, harvinaiset keuhkoputkia tai nenänielua ahtauttavat epämuodostumat, alfa1-antitrypsiinin puutos tai kystinen fibroosi. Erotusdiagnoosissa käytettään laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia.

Kuvantamistutkimukset

Tavallinen keuhkoröntgenkuva kuuluu erotusdiagnostisiin tutkimuksiin muiden sairauksien poissulussa. Yleensä keuhkokuva on astmaa sairastavalla normaali ja se ei ole tarpeellinen seurannassa ilman erityistä syytä. Poskionteloiden röntgenkuvaus tai kaikututkimus on syytä tehdä tarvittaessa tehdä. Pitkäaikaisen yskän syynä voi olla poskiontelotulehdus. Toisaalta astmaa sairastavalla on usein poskiontelotulehduksia.

Diagnoosi varmistetaan osoittamalla keuhkoputkien vaihteleva ahtautuminen keuhkojen toimintakokeilla.

  • Kahden viikon diagnostinen huippuvirtausseuranta (PEF) on hyvä ja halpa tutkimus astmadiagnoosiin pääsemiseksi.
  • Spirometria ja bronkodilataatiokoe mittaa keuhkojen tilavuuksia ja virtauksia tutkimushetkellä. Samalla saadaan tietoa keuhkoputkia avaavan lääkkeen vaikutuksesta.
  • Keuhkoputkien supistumisherkkyyttä tutkitaan histamiini- tai metakoliinialtistuskokeella.
  • Hengitystietulehduksen osoittamisesta on hyötyä astman diagnostiikassa ja seurannassa. Tällöin tutkitaan mm uloshengitysilman typpioksidia (NO-tutkimus).
  • Rasituskoe kuuluu erotusdiagnostiikkaan epäiltäessä rasitusastmaa .
  • Kortikosteroidihoitokoetta voidaan joskus käyttää diagnostiikan apuna.
  • Allergiatestejä on syytä tehdä epäiltäessä siitepöly- tai eläinallergiaa.

Ammattiastma

Ammattiastman riski on suurentunut mm. seuraavissa ammateissa: leipurit, elintarviketyöntekijät, metsätyöntekijät, kemian alan työntekijät, muovi- ja kumityöntekijät, metallityöntekijät, hitsaajat, tekstiilityöntekijät, sähkö- ja elektroniikkatyöntekijät, varastotyöntekijät, maataloustyöntekijät, tarjoilijat, siivoojat, maalarit, hammashoitoalan työntekijät, sairaanhoitajat, eläinten hoitajat ja laboratoriotyöntekijät.

Kyseessä voi olla ammattiastma, jos henkilö työssään altistuu jollekin yleisesti ammattiastmaa aiheuttavalle aineelle. Yleisimmät ammattiastman aiheuttajat Suomessa ovat homesienet, jauhot, viljat ja rehut, eläinten epiteeli, karvat tai eritteet, varastopunkit, puupöly, kampaamokemikaalit, metakrylaatit, karboksyylihappoanhydridit sekä hitsaushuurut.

Miten astmaa hoidetaan?

Altistavien tekijöiden välttäminen ja siedätyshoito

  • Astmaa sairastavan tulee lopettaa tupakointi. Samoin passiivinen tupakointi on astman pahenemisen riskitekijä.
  • Allergisen potilaan on kiinnitettävä huomiota ympäristöönsä. Altistumisen loppuminen saattaa lieventää sairautta. Pölypunkin saneeraaminen on vaikea toteuttaa ja näyttö sen hyödyllisyydestäkin puuttuu. Ei-allergista astmaa sairastavan ei yleensä tarvitse välttää hengitettäviä allergeeneja.
  • Siedätyshoitoa voidaan käyttää siitepölyallergioissa ja joskus eläinallergioissa, jos potilaalla on astman lisäksi hankalia nuha- ja silmäoireita. Hoito voi vähentää keuhkoputkien yliärtyvyysreaktiota.
  • Astmaoireitta aiheuttavia ruoka-aineita vältetään yksilöllisesti. Erilaisten dieettien vaikutusta astmassa ei ole osoitettu.
  • Laihdutus vähentää ylipainoisen astmaa sairastavan lääkkeiden tarvetta ja parantaa vointia.
  • Fyysinen harjoittelu parantaa rasituksensietoa ja elämänlaatua sekä vähentää hengenahdistuksen tunnetta vahvistamalla hengityslihaksia.
  • Anti-inflammatorisille särky- ja kuumelääkkeille yliherkän tulee välttää näitä lääkkeitä.
  • Ulkoilman saasteet lisäävät astmakohtausten vaaraa ja hengitystieoireita. Yhdyskuntailman pienhiukkasten merkitys astmaoireilun kannalta on epäselvä.
  • Refluksitaudin (ruokatorven takaisinvirtauksen) hoidosta saattaa olla astmapotilaille hyötyä.
  • Jos ammattiastma on todettu, työntekijä siirretään yleensä tehtäviin, jossa altistumista ei tapahdu.
  • Eläinepiteeliperäisen ammattiastman tapauksessa saattaa riittää, että altistumisen määrää vähennetään oleellisesti.
  • Määräaikaistarkastukset altisteisessa työssä saattavat parantaa ammattiastman ennustetta, kun oireet tunnistetaan riittävän varhain

Astman lääkehoito

Astman hoidossa tärkeää on tehokkuus ja oireettomuuden saavuttaminen. Siinä pyritään normaaliin keuhkojen toimintaan. Lääkehoito kohdistetaan ensisijaisesti keuhkoputkien limakalvon astmaattiseen tulehdukseen. Hoitavalla astmalääkityksellä oireita ehkäisevä vaikutus alkaa muutaman päivän kuluessa lääkehoidon aloittamisesta.

Hoitavasta lääkityksestä huolimatta saattaa ilmaantua oireita. Niitä voidaan lievittää avaavilla lääkkeillä, joita on sekä lyhyt- että pitkävaikutteisina. Lisäksi on olemassa yhdistelmälääkkeitä ja tablettimuotoisia välittäjäaineisiin vaikuttavia lääkkeitä. Oirelääkkeillä voidaan myös ehkäistä rasituksen yhteydessä ilmaantuvia astmaoireita.

Astman hoitoon kuuluu potilaan oma aktiivinen osallistuminen. Potilas seuraa itse vointiaan tarkkailemalla oireitaan ja mittaamalla puhallusarvoja PEF-mittarin avulla. PEF-arvojen ja lääkärin ohjeiden mukaan astmaa sairastava osaa annostella tarvittavan lääkityksen tai hakeutua ensiapuun. Hyvä yleiskunto, tupakoimattomuus, terveet elämäntavat ja oireita aiheuttavien tekijöiden välttäminen auttavat potilasta pitämään sairauden kurissa.

Astmasta voi toisinaan toipua niin, että oireita ei enää ole ja lääkitys voidaan lopettaa. Lapsuusiän astma paranee usein oireettomaksi. Noin puolet astmaa sairastavista lapsista tervehtyy murrosiässä. Myös aikuinen voi tervehtyä, jos sairaus todetaan varhaisessa vaiheessa ja sitä hoidetaan tehokkaasti. Taipumus astmaan ei kuitenkaan häviä koskaan.

Astmalääkkeiden tavallisia haittavaikutuksia

  • Inhaloitavat kortikosteroidit saattavat lisätä hampaiden reikiintymistä ja riski on sitä suurempi, mitä kauemmin lääkitystä on käytetty. Inhaloitavia astmalääkkeitä käyttävien potilaiden tulee huolehtia hampaiden hyvästä hoidosta.
  • Avaavat astmalääkkeet voivat aiheuttaa erityisesti hoidon alussa lievää lihasvapinaa ja sydämentykytystä sekä päänsärkyä.
  • Leukotrieenisalpaajat voivat aiheuttaa lieviä vatsaoireita ja päänsärkyä sekä nedokromiili paikallista ärsytystä.
    Astmapotilaille usein sopimattomat lääkkeet
  • Tulehduskipulääkkeet kuten asetyylisalisyylihappo ja ibuprofeeni voivat aiheuttaa hengenvaarallisen kohtauksen (noin 5 % astmaa sairastavista).
  • Epäselektiiviset beetasalpaajat, myös silmätipat voivat pahentaa astmaa. Hyvässä hoitotasapainossa oleva astmaa sairastava potilas sietää tavallisesti beetasalpaajia.
  • Kolinergiset silmätipat ovat harvoin ongelma.
  • Kipulääkkeistä kodeiini, morfiini ja pankuroni vapauttavat histamiinia ja aiheuttavat joskus keuhkoputkien ahtautumista

Jos hoito ei onnistu ja oireet jatkuvat?

  • Huono inhalaatiotekniikka.
  • Huono hoitoon sitoutuminen, syynä esimerkiksi sairauden kieltäminen, lääkityksen monimutkaisuus, haittavaikutukset tai niiden pelko tai puutteellinen ohjaus.
  • Astmaa pahentavia tekijöitä ei ole tunnistettu tai poistettu (kodin tai työpaikan allergeenit, tupakointi, ruokatorven takaisinvirtaus, krooninen nuha tai sinuiitti).

Seuranta

Säännöllisillä seurantakäynneillä voidaan parantaa hoitotasapainoa. Seurantakäyntien tarve ja tiheys riippuvat sairauden vaikeudesta ja arvioidaan yksilöllisesti. Säännöllistä lääkitystä käyttävien potilaiden seurantakäynti on syytä tehdä ainakin kerran vuodessa.

Kontrollin yhteydessä käydään lävitse

  • Astman pahenemistilanteet (infektiot, allergeenit ja muut ärsykkeet)
  • Yölliset oireet, kotona tehty PEF-seuranta
  • Lääkehoidon toteutuminen, avaavan lääkkeen tarve
  • Nenä-, silmä-, iho- ja vatsaoireet
  • Keuhkojen kuuntelu
  • PEF-mittaus
  • Ylähengitysteiden tutkimus
  • Tarvittaessa spirometria ja bronkodilataatiokoe
  • Iho (atooppinen ihottuma, kortikosteroidien haitat)
  • Lääkehoito (muutokset, lääkkeenottotekniikka)
  • Allergeenien ja ärsykkeiden välttäminen
  • Etuudet, kuntoutus, todistukset
  • Jatkoseuranta, seuraava käynti

Miten hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon?

Astman tutkimukset ja hoito alkavat omalta terveysasemalta, työterveyshuollosta tai yksityislääkäriltä. Mehiläinen tarjoaa astmaatikoille kattavia tutkimus- ja hoitomahdollisuuksia.

Jaa