Artikkelit

Vaihdevuodet ja yksilöllinen hormonihoito

Kirjoittaja: Virpi Hopeasaari (päivitetty 4.4.2013)
Päivämäärä: 04.04.2009

- Vaihdevuosioireet voivat olla todella kiusallisia, mutta niistä ei kannata kärsiä, sillä hormonihoidolla ne voidaan poistaa tehokkaasti. Hormonihoito on kuitenkin aina yksilöllinen ja sen tarve potilaalle on arvioitava vuosittain aina uudelleen, Laurikka-Routti korostaa.Vaihdevuodet kuuluvat jokaisen naisen elämään. Toisilla oireet ja vaihdevuoden vaivat ovat voimakkaampia, toisilla oireita on tuskin ollenkaan. Ainoa tehokas keino vaihdevuosioireiden estämiseen on hormonihoito.

- Noin 70-80 % naisista kärsii jonkinasteisista vaihdevuosioireista. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria. Kuukautiset loppuvat yleensä 45-55 vuoden iässä, mutta vaihdevuosioireita saattaa ilmetä jo kauan ennen kuukautisten loppumista, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjut Laurikka-Routti.

Tyypillisiä merkkejä vaihdevuosien alkamisesta ovat mielialan muutokset, ärtyneisyys, ns. kuumat aallot, yöhikoilu, siitä johtuvat univaikeudet, sydämen tykytys sekä ihon ja limakalvojen kuivuminen.

- Oireet voivat olla todella kiusallisia, mutta niistä ei kannata kärsiä, sillä hormonihoidolla ne voidaan poistaa tehokkaasti. Hormonihoito on kuitenkin aina yksilöllinen ja sen tarve potilaalle on arvioitava vuosittain aina uudelleen, Laurikka-Routti korostaa.

Olennaista on, että asiantunteva lääkäri tutkii tarkkaan potilaalle sopivimman hoitovaihtoehdon.

- Hoidon alussa voidaan joutua käyttämään vaihtoehtoja, joihin liittyy kuukautisvuotoa. Alussa saattaa esiintyä myös rintojen arkuutta, mutta se poistuu annostelua tai lääkettä vaihtamalla. Uusia tapoja hormonihoidon toteuttamiseksi tutkitaan jatkuvasti. Annokset ovat pienentymässä, ja hoidosta on tulossa entistä yksilöllisempää.

Monta vaihtoehtoa ja annostelutapaa

Hormonihoito perustuu naisen oman hormonitoiminnan jäljittelyyn. Hoidolla korvataan elimistöstä puuttuvaa estrogeenia. Yleensä estrogeenin kanssa käytetään keltarauhashormonia, joka estää kohdun runko-osan syöpää. 

- Jos kohtu on poistettu, hoitona voidaan käyttää pelkkää estrogeeniä. Sitä voidaan annostella joko suun kautta tabletteina tai iholle laastarina tai geelinä. Annostelutapa ei muuta hormonin vaikutusta elimistöön.

Niin sanotussa yhdistelmähoidossa eli estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmässä voidaan lääkitys annostella suun kautta tabletteina, ihon kautta laastareilla tai yhdistämällä keltarauhastabletteja tai hormonikierukka mihin tahansa estrogeenihoitoon. Joskus potilaalle voi sopia parhaiten tiboloni-hoito, joka on luonteeltaan estrogeeni-keltarauhashormoniyhdistelmän kaltainen hoito yhdellä ainoalla valmisteella. 

Hormonihoidolla saavutetaan myös naisille kriittistä osteoporoosia eli luukatoa ehkäisevä vaikutus. Luustovaikutus on tehokkain yhdistelmälääkkeillä, mutta jo pienenkin estrogeenimäärän on todettu parantavan luun kuntoa.

Riskit kartoitetaan ennen hoidon aloittamista

- Rintasyöpään sairastumisen riskitekijöinä muun muassa liikalihavuus ja huono peruskunto ovat huomattavasti kriittisempiä kuin hormonihoito, painottaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjut Laurikka-Routti.Kaikille naisille hormonihoito ei sovi. Jos potilas on sairastanut syvän laskimoveritulpan tai kantaa sille altistavia tekijöitä, hormonihoitoa käytetään ainoastaan pakottavissa tapauksissa ja tällöin veren hyytymistä ehkäisevään hoitoon yhdistettynä.

- Aina ennen hoidon aloittamista lääkäri selvittää, onko suvussa ollut laskimoveritulppa-alttiutta. Nykyisin tunnetaan jo monia altistavia tekijöitä, jotka kaikki otetaan huomioon. Laskimoveritulpan riski kohoaa hiukan ensimmäisen hormonihoitovuoden aikana kaikilla, mutta erityisesti niillä, joilla on tautiin periytyviä taipumuksia, Laurikka-Routti kertoo.

Sepelvaltimotautipotilaille hormonihoitoa ei pääsääntöisesti käytetä. Myöhään aloitettu hormonihoito voi lisätä sepelvaltimotaudin riskiä etenkin, jos kuukautisten loppumisesta on yli 10 vuotta.

- Jos hormonihoito aloitetaan heti kuukautisten loppuessa, se voi kuitenkin päinvastoin ehkäistä sepelvaltimotautia, paljastaa Laurikka-Routti.

Sepelvaltimotaudin riski nousee, jos kolesteroliarvot ovat huonot. Ns. hyvän ja huonon kolesterolin suhteen pitää olla alle 2,5, jotta sepelvaltimotaudin riski ei hormonihoidon aikana nouse. Myös diabeetikot kuuluvat sepelvaltimotautiriskin piiriin, ja hormonihoitoa tulisi käyttää heille varoen.

Kuva: Rintasyöpään sairastumisen riskitekijöinä muun muassa liikalihavuus ja huono peruskunto ovat huomattavasti kriittisempiä kuin hormonihoito, painottaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjut Laurikka-Routti.

Lyhytkestoinen hormonihoito ei lisää rintasyöpäriskiä

Rintasyövän ja hormonihoidon keskinäinen yhteys herättää paljon mielipiteitä. Laurikka-Routti vakuuttaa, että oikein käytetty hormonihoito ei lisää terveillä naisilla rintasyövän riskiä.

- Jos hoitomuotona voidaan käyttää puhdasta estrogeenihoitoa, rintasyövän riski ei lisäänny lainkaan. Edellytyksenä on, että annokset ovat riittävän pieniä. Suun kautta nautittuna annostelun pitää olla korkeintaan 1 mg päivässä ja laastariannosteluna alle 30 ug (mikrogrammaa). Suurimmalla osalla naisista nämä annokset riittävät mainiosti pitämään vaihdevuosioireet poissa.

Yhdistelmähoidossa rintasyöpäriskin kasvaminen on olemassa, mutta ainoastaan 3-5 vuoden hoidon jälkeen. Rintasyöpää jo sairastaneilla potilailla hormonihoito lisää herkästi taudin uusiutumisriskiä, eikä sitä siksi mielellään käytetä heillä.

- Rintasyövästä johtunutta kuolleisuutta hormonihoidon ei ole todettu lisäävän. On toki vaikea sanoa, johtuuko se taudin luonteesta vai potilaiden hyvästä seurannasta. Aina, kun hormonihoitoa käytetään, tarkka ja säännöllinen rintojen tutkiminen on joka tapauksessa tärkeää, Laurikka-Routti muistuttaa.

Kuvat: Kimmo Brandt

Uutiset