Artikkelit
Nivelkipujen taustalla kuluma, pehmytosavaiva vai tulehdus?
Kirjoittaja: Markku HakalaPäivämäärä: 29.09.2009
Kipu on yleisin lääkäriin hakeutumisen syy, ja usein sen takaa paljastuu tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Jos unohdetaan äkilliset vammat, nivelkivut voidaan jakaa nivelkulumiin, pehmytosavaivoihin ja reumaattisiin tulehduksiin.
Niveltulehduksiin liittyy nopeasti kehittyvän nivelvaurion vaara, nivelrikossa se on pienempi ja pehmytosavaivoihin tätä vaaraa ei liity. Käytännössä tämä jako on tärkeä potilaan kannalta hoidon kiireellisyyden määrityksessä.
Nivelreumaan, reumaattisten tulehdusten tyyppitautiin, sairastuu tavallisimmin 50 vuoden iän ohittanut nainen, joka kokee nivelissään yli tunnin kestoista aamujäykkyyttä ja liikearkuutta. Yleisimmin sairastuvat sormien tyvi- ja keskinivelet ja päkiät.
Diagnoosin kulmakivi on useammassa nivelessä havaittava pehmeä turvotus. Veriarvoissa on tavallisesti tulehduksen merkkejä, ja reumatekijä on usein, joskaan ei aina, positiivinen. Lääkehoito tapahtuu usein erikoissairaanhoidon valvonnassa ja on kehittynyt viime vuosina huomattavasti - niinpä vaikeampi invalidisoituminen pystytään yleensä estämään. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin yleisimpiin sairauksiin, nivelrikkoon ja fibromyalgiaan.
Kuva: Alkava nivelreuma: pehmeä turvotus sormien keskinivelissä.
Nivelkuluma eli artroosi
Periaatteessa jokaiselle ihmiselle tulee ennen pitkää nivelrikkoa eli artroosia. Nivelten kuluminen ei tarkoita aina sairautta eli kyseessä on tällöin normaali ikääntymisilmiö. Nivelkuluman aste ja mikä nivel on sairastunut määrittävät sen, milloin nivelrikosta alkaa olla haittaa.
Kuinka nivelrikko oireilee?
Hetkellinen aamukankeus ja starttikivuksi kutsuttu liikkeellelähdön vaikeus istumisen jälkeen on tyypillistä. Kantavan nivelen, kuten polven nivelrikosta aiheutuva kipu vaivaa aluksi liikkuessa, ja se voimistuu iltapäivää kohden. Kun nivel on pidemmälle vaurioitunut, esiintyy myös yökipua.
Mitkä nivelet sairastuvat ja missä iässä?
Sormien nivelrikko kulkee usein suvussa eritoten äidiltä tyttärelle ja saattaa alkaa jo varhaisessa keski-iässä. Myös selän nivelrikko ja välilevysairaus alkavat oireilla työiässä. Lonkan ja polven nivelrikosta on huomattavampaa haittaa yleensä vasta eläkeiässä, ja joka viidennellä yli 75-vuotiaalla on vaivaa jommastakummasta nivelestä.
Kuva: Nivelrikon aiheuttama kiinteä turvotus keskisormen kärkinivelessä.
Kuinka nivelrikko diagnosoidaan?
Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja poikkeavaan röntgenkuvaan - tosin ensimmäiset kulumamuutokset tulevat rustoon, eivätkä näy röntgenkuvassa. Nivelrikolle on tyypillistä rustopinnan rikkoutuminen ja nivelruston asteittainen häviäminen nivelpinnoilta, mikä näkyy myöhemmin nivelraon kaventumisena röntgenkuvassa. Laboratoriokokeita käytetään sulkemaan pois muita sairauksia.
Millä nivelten kipua voi hoitaa?
Kipulääkkeeksi suositellaan parasetamolia ja tarvittaessa myöhemmin tulehduskipulääkkeitä. Lämpö tuntuu yleensä hyvältä. Turvonnutta niveltä voi hoitaa kylmällä sekä nivelensisäisellä kortisoniruiskeella. Muina hoitoina on käytetty polviniveleen pistettäviä hyaluronaatti-ruiskeita. Suun kautta otettava glukosamiini auttaa osaa potilaista.
Alaraajanivelten kuormitusta pyritään vähentämään ensisijaisesti painonhallinnalla ja parantamalla lihasvoimaa. Liikunta parantaa nivelen hyvinvointia varsinkin silloin, kun kulumamuutos on vasta alkava tai keskivaikea. Jos nivelrikko on kantavassa nivelessä, liikuntamuodoksi valitaan niveltä säästävä laji kuten vesivoimistelu ja vesijuoksu, hiihto tai pyöräily. Lihasvoiman kasvattaminen kuntosaliharjoitteilla kannattaa. Pidemmälle menneessä alaraajanivelen vauriossa suositellaan kävelykeppiä nivelrikkoisen jalan vastakkaiseen käteen.
Fibromyalgia
Ennen kuin on päästy fibromyalgia-diagnoosiin, potilaan tarina voi olla seuraavanlainen. Kipu on laaja-alaista ja paikkaa vaihtavaa. Henkilö on kipeä, mutta syy ei löydy lisätutkimuksissa tai tutkimukset selittävät kipua huonosti. Potilas on ymmällään - "olenko luulosairas" - ja on saattanut hakeutua jo useamman lääkärin vastaanotolle ja mahdollisesti röntgenkuvia hienompiin konetutkimuksiin kuten magneettikuvaukseen.
Miten fibromyalgia-diagnoosi tehdään?
Fibromyalgia määritellään laaja-alaisena paikkaa vaihtavana kipuna, lääkärin toteamana monien lihasten kiinnitysalueiden arkuutena ja unen häiriytymisenä. Yleensä fibromyalgiasta kärsivät henkilöt kyllä nukahtavat hyvin, mutta alkavat heräillä puolen yön jälkeen. Seurauksena on päiväaikainen väsymys ja yleinen uupumus. Diagnostiikassa poissuljetaan nivelreuma, ja täydentävillä kysymyksillä, kuten pahentaako matalapaineinen ilma, veto ja saunominen oireita, saadaan lisävahvistusta diagnoosille. Tyypillinen potilas on keski-ikäinen nainen, jolla saattaa olla taipumusta ylihuolellisuuteen ja joka on usein huonossa fyysisessä kunnossa.
Löytyykö selittävää syytä?
Fibromyalgian syyksi on esitetty useita teorioita, jotka ovat järjestään vetäneet vesiperän. Varmin teoria oireyhtymän syystä on, että kivun käsittely aivoissa on herkistynyt ja kevyt ärsykekin koetaan kipuna. Varsinaista sairautta ei siis useinkaan ole todettavissa siellä, missä kipu tuntuu.
Unen häiriintyminen on keskeinen syndroomaa laukaiseva tai ainakin sitä pahentava tekijä. Unen aikana kehomme erittää kivun hallintaa sääteleviä välittäjäaineita. Aika usein ensimmäinen kipualue on selässä. Selkäkipu valvottaa, ja huono uni voi altistaa laajempaan kipuun. Epäsuora osoitus unen keskeisyydestä tässäkin suhteessa on, että jos mieshenkilöllä todetaan fibromyalgia, mikä on harvinaista, taustalta voi löytyä uniapnea.
Mikä hoidoksi fibromyalgiaan?
Toipuminen alkaa oikeasta diagnoosista. Potilaalle annetaan aluksi kevyt nousujohteinen liikuntaohjelma unohtamatta rentoutusta. Tulehduskipulääkkeet auttavat yleensä huonosti, parasetamoli paremmin. Kipukynnystä voidaan muuttaa amitriptyliini-nimisellä lääkkeellä, mikä korjaa myös unirytmiä ja auttaa siten osaa potilaista. Samasta syystä on kokeiltu myös epilepsian hoidossa käytettyjä lääkkeitä.
Pidemmällä aikavälillä pitäisi kuitenkin löytää sellaisia omahoidollisia ratkaisuja, joilla lääkkeistä päästään mahdollisimman pitkälti eroon. Tärkeää on vaimentaa aivojen voimistunutta kivunkäsittelyä etsimällä mielihyvää tuottavia elämyksiä esimerkiksi uuden harrastuksen kautta. Keskeistä on myös parempi elämänhallinta ja liiallisen stressin välttäminen.
Kuvat: Erkki Karén, Mehiläinen